Artikkeli Haastattelu

Ykkösen otteluohjelma julkaistiin tällä viikolla – AC Oulu sai poikkeuksellisen hyvän kilpailuedun

Ac Oulu pelasi Veikkausliigassa viimeksi vuonna 2010. Tuolloin joukkueessa pelasi myös Mika Nurmela.

 

TEKSTI Kimmo Muttilainen
KUVAT Juha Tamminen

Miesten Ykkönen pelataan kuluvalla kaudella vielä toistaiseksi viimeisen kerran 10 joukkueen kolminkertaisena sarjana. Tällä kaudella sarjasta putoaa vain yksi joukkue, sillä kaudeksi 2020 Ykkönen laajenee 12 joukkueen sarjaksi.

AC Oulu on hyvissä ajoin ilmoittanut tavoitteekseen nousun Veikkausliigaan. Historiansa aikana vuosina 2007 ja 2010 pääsarjassa pelannut seura haluaa nyt päästä liigaan jäädäkseen. Se on näkynyt kovina pelaajasatsauksina tämän talven aikana sekä viime kauden Ykkösen maalikuninkuuden voittaneen, 17 maalia iskeneen Alberto Morinin allekirjoitettua jatkosopimuksen.

Hiljattain julkaistussa otteluohjelmassa AC Oulu saa kuitenkin poikkeuksellisen hyvän kilpailuedun. AC Oulun lisäksi liiganoususta havittelevat ainakin FC Haka ja KTP sekä TPS, joka on sanonut haluavansa takaisin liigaan mahdollisimman nopeasti. Laskuista ei pidä jättää myöskään FF Jaroa, joka pelasi poikkeuksellisen hyvän loppukauden, sillä pietarsaarelaiset eivät loppukaudesta hävinneet kahdessa kuukaudessa yhtään yhdeksästä ottelustaan. Vaikka EIF sijoittui viime kaudella peräti kolmanneksi, on joukkue tällä haavaa sen verran pahasti heikentynyt pelaajamenestysten johdosta, että tammisaarelaisjoukkueen on vaikea laskea yltävän aivan kärkikahinoihin.

Oulun laivastonsiniset pääsevät pelaamaan kaikkia näitä neljää kovinta kilpakumppaniaan vastaan kaksi kertaa kotona ja vain kerran vieraissa. Oulu hyötyy tästä jo pelkästään kotiedun turvin, sillä esimerkiksi Valkeakoskelta Ouluun on runsaan 520 kilometrin matka. Länsirannikolla sijaitsevasta Pietarsaarestakin joutuu tekemään runsaan kolmen tunnin ajomatkan päästäkseen Ouluun.

Verrattuna muihin ennakkoon kärkijoukkueisiin lukeutuviin seuroihin on etulyöntiasema selkeä. FC Haka pelaa kotonaan kahdesti ennalta kärkijoukkueisiin lukeutuvista vain KTP:tä vastaan, KTP taas kahdesti TPS:aa ja Jaroa vastaan ja Jaro saa kahdesti kotonaan Hakan vastaan. TPS pelaa kahdesti kotonaan niin Hakaa kuin Jaroa vastaan.

Miten tällainen voi olla mahdollista, Palloliiton kilpailupäällikkö Peter Lundström?

”Kyseessä on sattuma, jota ei huomioida millään tapaa. Näin on ollut siitä lähtien, kun olemme pelanneet kolminkertaisia sarjoja.”

Lundströmin mukaan seurat eivät ole kritisoineet tästä epäkohdasta, mutta muutoin kolminkertainen sarja saa kritiikkiä urheilullisuudestaan ja taloudellisista epäkohdistaan, sillä joukkueiden kotiottelumäärät vaihtelevat. 12 eli parillinen määrä joukkuetta tuo ensi vuodesta alkaen tähänkin parannusta.

Vuoden 2019 ohjelma on saadun palautteen mukaan otettu erittäin hyvin vastaan, vaikka useat seurat ovat samalla huomauttaneet (taas) kolminkertaisen sarjan tuomista urheilullisista ja taloudellisista epäkohdista. – Tähän ymmärrettävään valitukseen, on tietysti ollut helppoa yhtyä”, Lundström sanoo.

Otteluohjelman laatimiseen käytetään erilaisia kriteerejä, kuten esimerkiksi se, että viisi parasta saa yhden kotiottelun enemmän. Lundström vastaa kuitenkin yksin otteluohjelman laatimisesta.
”Mainitsemasi perusasetelman lisäksi kaikki asianosaiset seurat ovat etukäteen ilmoittaneet mahdolliset esteensä (stadioneste, tapahtumaeste tms.) ja mahdolliset toiveensa (esim. kotipeli xx-tapahtuman ajankohtaan ja/tai ei kotipeliä xx-päivien ajankohtaan.)

Edellä mainitun lisäksi, huomioidaan erilaiset jalkapallon maaottelutapahtumat, muiden kansallisesti/paikallisesti merkittävien urheilutapahtumien ajankohdat, soveltuvin osin UEFA:n seurajoukkueiden europelien haasteet, koordinointi liigan ohjelman suhteen, Veikkauksen pelikohdevalinnat (esim. vakioveikkaus), Suomen Cup ja Naisten Liigan ohjelma, mahdolliset turvallisuuteen liittyvät näkökulmat, sekä tietysti sekä kauden alussa että sen lopussa lukuisat olosuhdehaasteet, kilpailun markkinoinnilliset näkökulmat (esim. paikallispelien asettelu) ja kauden aikana eri puolilla Suomea tehtävät stadioneiden korjaus/entisöinti/uudisrakennus-aikataulut. Kauden päätöskierroksen suhteen tulee lisäksi mahdollisuuksien mukaan huomioida päällekkäisyydet Veikkausliigan päätöskierroksen kanssa (esimerkiksi sama stadion FC Inter/TPS Veritas stadionilla)”, Lundström täsmentää.

Tämän vuoden Ykkösen pääpelipäivänä on lauantai, sillä peräti 48 % kauden otteluista pelataan nimenomaan lauantaina. Valtaosa seuroista on valinnut nimenomaan lauantain, mutta poikkeuksen tekevät KTP, joka pelaa 13 kotiottelustaan peräti 11 maanantaina ja TPS., joka 14 kotikamppailustaan pelaa kuusi perjantaina.

Toukokuun puolivälistä kolme kuukautta eteenpäin, pääpelipäivä on lauantai, johtuen Veikkauksen toiveesta tarjota kotimainen vakioveikkaus tuolloin. Kesäkuun alusta tähän on heti neljä poikkeusta (koulujen päätöspäivä lauantai 2.6., Suomen maaottelu lauantai 9.6., suomen Cupin finaali lauantai 16.6.) jolloin vakioveikkaus on sunnuntaina, ja juhannuksen vakiokierros on tiistaina”, Lundström perustelee.

”Seuroilla on oikeus esittää toiveensa halutusta peruspelipäivästä, pe-ma, ja mahdollisuuksien mukaan näitä toiveita myös toteutetaan. Mainitsemallasi Kotkan joukkueella on sirppi ja vasara-ajasta lähtien ollut toiveena maanantai, ja tätä toteutetaan kun mahdollista. Kotkan suhteen tulee esimerkiksi myös huomioida mahdollisimman usein eri pelipäivä kuin MYPA:lla, koska molempien seurojen peleissä työskentelee osittain samoja ihmisiä ja lisäksi tämä tietysti palvelee katsojia, jotka haluavat nähdä molempien joukkueiden pelit. Tampereen Tammelassa, on huomioitava kolmen pääsarjaseuran pelit niin, että mahdollisuuksien mukaan otteluiden välillä olisi mahdollisimman usein välipäivä ilman peliä”, hän jatkaa.

Mikäli jos seura haluaa siirtää ottelunsa, suhtaudutaan Ykkösen otteluissa myötämielisimmin kuin liigassa, jossa lähtökohtaisesti kotijoukkueen tulee pelata ottelu alkuperäisenä päivänä, mutta vaihtaa pelipaikkaa ennakkoon ilmoittamalle varakentälle.

”Seurat ovat lisenssimenettelyssä ilmoittaneet varakentät, jotka on myös hakemuksen yhteydessä hyväksytty sellaisiksi. Mitään yleisvastausta ei ole antaa mahdollisten siirtojen suhteen, koska jokainen siirto käsitellään tapauskohtaisesti. Veikkausliigassa on voimassa erittäin tiukat kriteerit siirtojen suhteen, koska siellä joudutaan huomioimaan kansainvälinen pelikalenteri, ja neljän joukkueen toivottu menestyminen europeleissä. Ykkösessä tällaista tiukkaa kriteeristöä ei ole, joten tässä suhteessa mahdollisuus joustoon on hieman isompi”, Lundström kertoo.

Kolumni

Se pitkä odotus

Kymmenen kuukauden uurastus on nyt ohi. Tammikuun hikisistä hallitreeneistä, kevään
pakkasista, kesän kuumista matseista sekä lokakuun sijoitusotteluista on nyt selvitty. Katseet
siirtyvät ensi kauteen, mutta ensin on edessä se pitkä odotus.

Tämä odotusaika kauden loppumisen ja preseasonin välissä kannattaa käyttää hyödyksi. Monella
pelaajalla on tässä vaiheessa paljon mietittävää seuraavan kauden joukkueen valinnassa.
Pitäisikö pelata korkeammalla tasolla vai onko nykyisessä roolissa, joukkueessa, ja sarjassa jo
tarpeeksi haastetta? Iän ja tavoitteiden karttuessa päätökseen seuraavasta joukkueesta sarjatason-
ja roolivalintojen lisäksi vaikuttavat myös paikkakunta, valmennus, olosuhteet, kannattajat ja
tietenkin ammattijalkapallossa palkka. Kaikki nämä asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ja
tehdä päätös, joka tuntuu oikealta.

Vaikka ensi kauden joukkue ei olisi tiedossa, voi silti alkaa valmistautua tulevaan kauteen tauon
aikana. Tärkein asia on palautua edellisestä kaudesta. Mahdolliset loukkaantumiset täytyy hoitaa
kuntoon, ja kehon pitää antaa toipua pitkästä rasituksesta. Kropan on hyvä antaa olla hetken
aikaa rauhassa ilman jalkapallon tuomia rasituksia. On myös terveellistä antaa mielen rauhoittua
edellisen kauden paineista ja odotuksista.

Kun kroppa tuntuu palautuneelta, voi alkaa suunnitella tavoitteita tauon ajaksi. Jos seuralla on
fysiikkavalmentaja, häntä kannattaa konsultoida mahdollisen harjoitusohjelman tekemisessä. On
hyvä miettiä yhdessä, mitä osa-alueita olisi hyvä kehittää asiantuntijan kanssa. Tein oman
harjoitusohjelmani edustamani seuran fysiikkavalmentajan Joni Ruuskasen sekä oman
lajinomaisen personal trainerini Ilkka Takkisen kanssa. Kehityskohdiksi valittiin pakaroitten ja
takareisien voima, syvien vatsalihasten aktivointi, alaselän vahvistaminen, lajinomainen
ylävartalon voima, puolierojen tasoittaminen sekä räjähtävä nopeus. Nämä ovat jalkapalloilijoille
yleisiä fysiikkaan liittyviä kehitysalueita. Tauko on hyvää aikaa kehittää voimaominaisuuksia,
kun ei ole pelejä, joissa täytyy olla täysin terävänä ja palautuneena.

Fyysisten ominaisuuksien rinnalla voi kehittää myös teknisiä, taktisia ja henkisiä valmiuksia.
Mieti mitkä tekniikkaan liittyvät virheet toistuivat viime kaudella useasti. Valitse muutama
tekniikan kehityskohta, johon keskityt omatoimisissa harjoituksissa. Taktisia asioita voi myös
käydä läpi, esimerkiksi katsomalla edellisen kauden pelejä videolta – mitkä tilanteet menivät
hyvin ja milloin olisi voinut sijoittua ja havainnoida tilanne paremmin ja tehdä eri ratkaisuja.
Kehitysalue, jota ehkä vähätellään, on henkinen puoli: itseluottamus, mielen ja stressin hallinta,
keskittymiskyky ja suoritusrentous. Henkisten vahvuuksien kehittäminen on samanlainen
prosessi kuin teknisten, taktisten, ja fyysisten ominaisuuksienkin harjoittelu ja se vaatii aikaa.
Itse olen kuunnellut jo kuuden vuoden ajan Iira Riihilahden rentoutumisäänitteitä, jotka tehtiin
kun hän oli henkinen valmentajani HJK:ssa.

Pointtini on se, että käytä pelitauko itsesi kehittämiseen fyysisesti, teknisesti, taktisesti ja
henkisesti, jotta voit lähteä uuteen kauteen tammikuussa monipuolisempana pelaajana.

ALEKSI PAHKASALO

Kirjoittaja on ammattijalkapalloilija, joka pelaa ensi kaudella KTP:n riveissä Ykkösessä.

Haastattelu

AC Oulu rakentaa joukkuetta Veikkausliigaan

Vuosi vaihtuu ja niin saapuu myös uusi kausi. Suomalaisesta jalkapallokaudesta 2019 on tulossa jälleen erittäin mielenkiintoinen. Mielenkiintoisia aikoja eletään myös Oulussa, jossa AC Oulu on kasaamassa joukkuetta, jolla on vain yksi tavoite. Nousta kauden päätteeksi Veikkausliigaan. Nousutavoite julkaistiin jo hyvissä ajoin syksyllä kauden päättymisen jälkeen.

“Hallituksen kokouksessa tehtiin päätös nostaa hieman pelaajabudjettia ja sitä kautta ilmoittamaan jo hyvissä ajoin tavoite”, kommentoi AC Oulun toimitusjohtaja Juho Meriläinen.

AC Oulu on saanut pidettyä viime kauden miehistönsä suhteellisen hyvin kasassa. Jatkosopimuksia on allekirjoitettu mm. Ykkösen maalikuningas Alvarado Morinin, luottovahti Juhani Pennasen ja laitakiitäjä Aapo Heikkilän kanssa. Lisäksi joukkueeseen on hankittu RoPS-puolustaja Fugo Segawa, FC Lahden taskuraketti Loorents Hertsi ja jo kaudella 2009 AC Oulun liigaan nostanut Joni Korhonen FC Hongasta. Tällä hetkellä sopimuksia on kasassa 15 kappaletta.

“Kun pelaajabudjettia päätettiin nostaa maltillisesti, samalla päätettiin pienentää rinkiä määrällisesti. Olemme tehneet kolme hankintaa Veikkausliigasta, mutta pelaajan statuksella ei ole väliä. Pääasia, että meille tulee hyviä ja meille sopivia pelaajia.” kommentoi toimitusjohtaja Meriläinen.

Meriläinen toteaa samalla syyt siihen miksi juuri AC Oulu tulee ensi kaudella voittamaan Ykkösen ja nousemaan Veikkausliigaan.

“Hyvin kasassa pysynyt runko, hyvä valmennus ja tahtotila.”

AC Oulu ei ole nousutavoitteensa kanssa yksin. Moni joukkue on asettanut tavoitteekseen nousun Veikkausliigaan.

“Siellä on jälleen kerran todella kovia joukkueita sarja täynnä. TPS, Haka, Jaro, Kotka. Kaikilla sama tavoite kuin meillä.” kommentoi Meriläinen.

“Seuran tarkoitus on kehittyä kokonaisvaltaisesti koko ajan. Me ei tehdä mitään toimenpiteitä pelkän liiganousutavoitteen myötä, sillä se on “vain urheilullinen tavoite”. Tarkoitan, että siinä epäonnistuminen ei saa tarkoittaa kaikessa muussa epäonnistumista. Taloudesta ja koko seuran imagosta on pidettävä huolta.” päättää Meriläinen.

Teksti: Mikko Rahja

Haluatko sinäkin lukea mielenkiintoiset jutut ensimmäisenä? Tilaa EOM-jalkapallolehden vuosikerta hintaan 37,5 €/v täältä!

Artikkeli

Kolme näkökulmaa intensiteetistä

EOM julkaisi nettisivuillaan artikkelin, jossa pelaaja-agentti Teemu Turunen on huolissaan suomalaisen jalkapallon intensiteetistä ja pelitemposta. Paljon keskustelua herättäneen artikkelin johdosta EOM päätti jatkaa aiheen käsittelyä ja otti keskusteluun mukaan RoPS:ia edustavan Eetu Muinosen, FC Hongan päävalmentajan Vesa Vasaran ja pelaaja-agentti Tuomas Talvitien.

TEKSTI Kimmo Muttilainen
KUVAT Juha Tamminen

Pelaajan näkökulma

32-vuotias keskikenttäpelaaja Eetu Muinonen kuuluu Rovaniemen Palloseuran kokeneeseen kaartiin. Mikkelin Palloilijoiden kasvatti on edustanut urallaan RoPS:n lisäksi myös MyPaa, Hakaa ja KTP:tä. Lisäksi hän on käynyt kahdesti ulkomailla pelaamassa, aluksi belgialaisessa Zulte Waregemissä ja sitten norjalaisseura Fram Larvikissa.

Urallaan yhden Suomenmestaruuden ja Suomen cupin mestaruuden voittanut Muinonen omaa Veikkausliigasta 200 ottelun kokemuksen. Muinonen yhtyy pelaaja-agentti Teemu Turusen näkemykseen siitä, ettei Veikkausliigan pelitempo ole riittävän tasokas kehittääkseen pelaajia kansainvälisiin ympyröihin.

”Eihän tempo vastaa Euroopan huippusarjoja. Se tulee vastaan monille nuorille pelaajille näiden siirryttyä Suomen rajojen ulkopuolelle. Mielestäni tämä ongelma juontaa juurensa junioripuolelle. Siellä pitäisi nostaa vaatimustasoa”, Muinonen toteaa.

Muinosen omasta liigadebyytistä on ennättänyt vieriä jo 15 vuotta. Hänen mielestään noista ajoista on tapahtunut paljon pelillisistä kehitystä.

”Silloin se oli aika pitkälti sitä, että menimme vain pelaamaan ja ennakkoon luotiin pelijärjestelmä. Mielestäni valmennus on kehittynyt valtavasti. Monella joukkueella on selkeästi tunnistettavissa oleva peli-identiteetti, jota pyrkivät kehittämään”, Muinonen sanoo.

”Intensiteetti ei ole mennyt niin paljoa eteenpäin kuin kansainvälisellä puolella. Aika paljon junioreista tulee kuitenkin sellaisia pelaajia, jotka olisivat valmiita ottamaan seuraavan askeleen eteenpäin. Nuorten maajoukkueessa pelaa paljon lupaavia pelaajia, jotka varmasti pärjäisivät liigan intensiteetissä. Varsinaisesti liiga ei kuitenkaan valmista pelaajia kovimpiin ympyröihin”, keskikenttäpelaaja jatkaa.

Turusen huoli keskittyi lähinnä siihen, että pallonhallintaan pohjautuva pelitapa on saanut suomalaisessa jalkapallokeskustelussa ylivallan. Riskittömyyteen ja virheettömyyteen pohjautuvana se ei johda tilanteiden luomiseen ja siksi hänen mukaansa suurin huoli oli nimenomaan siinä, että joillekin joukkueille pallonhallintaprosentti ja syöttömäärät ovat tärkeämpiä mittareita onnistumiselle kuin esimerkiksi luodut maalipaikat. Turunen ehdottaakin siirtymistä transitiojalkapalloon, mikä on yleistynyt tänä päivänä kansainvälisessä jalkapallossa.

Muinonen ei usko, että tällainen onnistuisi ainakaan kollektiivisella, seurojen keskinäisellä päätöksellä.

”En usko, että siitäkään mitään tulisi, jos seurat pakotettaisiin tempojalkapalloon. Se on jo hyvä suunta, että suomalaisilta seuroilta alkaa löytyä omia pelitapoja ja -tyylejä. Se on enemmän seuran sisällä päätettävissä, mihin suuntaan halutaan peliä kehittää”, Muinonen tuumaa.

”On myös muistettava, että pallonhallintaan pohjautuva pelitapa on pelaajia kehittävä. Näin nuoret pelaajat oppivat hallitsemaan pelivälinettä ja se ei aina tarkoita sitä, että pitäisi hyökätä pallon kanssa, vaan sen kanssa pystyy myös puolustamaan. Se voi tarkoittaa toisinaan myös tempon laskemista, mutta kuitenkin peliväline olisi kontrollissa”, hän jatkaa.

RoPS:n pelityyli muuttui täksi kaudeksi isolla kädellä, kun Toni Koskela peri Juha Maliselta valmennusvastuun. Pelityylin keskiössä on ollut pelinhallinta, ei suoranaisesti pallonhallinta.

”Mieluummin sitä pitää palloa omalla joukkueella kuin antaa sitä ehdoin tahdoin vastustajalle. Ei meilläkään pallonhallinta kuitenkaan ole ollut mikään itseisarvo. Haluamme liikuttaa vastustajan pakkaa ja päästä lopulta murtautumistilanteisiin. Jokaisella pallonhallintajaksollamme on selkeä päämäärä”, Muinonen peräänkuuluttaa.

Suomalaisseurojen menestys tämän vuoden europeleissä oli luvalla sanoen vaatimatonta. Kansainvälisissä otteluissa pystyy aidosti kokemaan sen, millaista peliä eri maissa pelataan. 

”Aika usein kuulee pelaajien sanovan, että vastustajan nopea kiinnikäyminen yllättää. Pelitempoon vaikuttaa kuitenkin moni asia. Varmasti pelaajien pitäisi oppia ennakoimaan peliä, hahmottamaan ja löytämään vapaata tilaa. Sitä kautta ratkaisujen pitää tulla nopeammin. Uskon, että meillä on teknisesti tarpeeksi taitavia pelaajia, jotta pystyisimme haastamaan myös kansainvälisiä vastustajia”, Muinonen sanoo.

Kyse on myös aktiivisuuden ja uskalluksen puutteesta. Suomalaisseura, varsinkin kv-peleissä, asettuu liian herkästi altavastaajan asemaan ja sitä kautta pelillistä tekemistä ohjaa puolustusorientoituneisuus, mikä voi sitten heijastua passiivisuutena. 

”Jos lähtisimme rohkeammin ottamaan ylhäältä kiinni ja prässäämään ja samalla pystyisimme pelaamaan omaa peliä eikä pelattaisi pelkästään vastustajan mukaan, voisi tulos olla toisenlainen”, Muinonen aprikoi.

Muinosen mielestä vaillinaisella pelitempolla on suuri merkitys pelaajien saamisessa parempiin sarjoihin, menestykseen europeleissä ja loppujen lopuksi jopa siihen, millaisia pelaajia A-maajoukkue saa käyttöönsä.

1.6.2018, Keskuskenttä, Rovaniemi. Veikkausliiga 2018. Rovaniemen Palloseura - Helsingin Jalkapalloklubi. Eetu Muinonen - RoPS
25.8.2018, Tapiolan urheilupuisto, Espoo. Veikkausliiga 2018. Honka - FC Lahti. Valmentaja Vesa Vasara - Honka

Valmentajan näkökulma

Vuodesta 2017 lähtien FC Hongan päävalmentajana toiminut Vesa Vasara, 42, omaa pelaajauran, jonka huippuhetkenä on vuonna 1997 voitettu Suomen mestaruus. Vasara muistetaan pelaajana, joka viimeisteli HJK:lle pääsyn Mestarien liigaan varmistaneen maalin vierasottelussa FC Metziä vastaan. Vasara toimi Pallohongan päävalmentajana sekä kakkosvalmentajana niin Hongassa kuin HJK:ssa ennen nykyistä päävalmentajapestiään.

Vasara ei täysin osta Turusen ajatusta siitä, etteikö Veikkausliigasta kehittyisi pelaajia kansainvälisille kentille. Hän kuitenkin ymmärtää sen, ettei pelitempo ole kaikissa liigaotteluissa paras mahdollinen.

”Koen, että ainakin meidän toimintamme tukee pelaajien kehittymistä hyvin. Varmasti meillä kuitenkin on otteluita, joissa tempo ei pääse nousemaan suureksi. Se kulminoituu osaltaan alkukauden ottelurytmeihin ja siihen, miten kaksi päivää otteluiden välissä vaikuttaa. Usein niissä otteluissa tutkitusti esimerkiksi spurttien määrä vähenee ja sitä kautta on vähemmän toimintaa”, Vasara sanoo.

Valmennuksellisesta näkökulmasta Vasara sanoo, että liigassa pitäisi olla enemmän niin sanottuja ehjiä viikkoja eli otteluita vain kerran viikossa. 

”Silloin pystyisimme paremmin kehittämään peliä ja pelaajia. Silloin toiminta kentällä olisi suurimmalta osaltaan freesimpää. Näillä ottelumäärillä se ei ole mahdollista, ellei saada pidennettyä kautta. Minun näkökulmastani pelin kehittämistä ja valmistautumisprosessia pitäisi arvostaa niin, ettei otteluohjelmaan tule liikaa otteluita liian lyhyen ajan sisään”, Vasara tuumaa.

Puhtaasti transitiojalkapalloon siirtyminen ei saa Vasaralta kannatusta. Hänen mielestään tilanteenvaihdot on yksi osa jalkapalloa siinä missä pallonhallinta rakenteluvaiheessa.

”Ei me voida ottaa yhtä osa-aluetta pois. Toki niitä voidaan painottaa eri tavalla. Meidän tavassamme toimia on etenemisvaihe pallollisena ja sitten, jos menetämme pallon, yritämme saada sen mahdollisimman nopeasti takaisin. Pelitapaan kuuluu toki myös matalampaa puolustamista, kun sitä tarvitaan. Pääsääntöisesti Veikkausliigassa puolustetaan kolmella rytmillä: korkea taso, keskikorkea ja matala puolustusmuoto. Näen, että tempo nousee näiden kautta ja ne pitää tehdä vain paremmin. Mitään keinotekoista juoksemista päästä päähän en suosittelisi, sillä silloin pelistä katoaa kontrolli”, Vasara kertoo.

Turunen on huolissaan siitä, ettei vieläkään ole päästy yhteisymmärrykseen suomalaisen jalkapallon identiteetistä tai myöskään siitä millainen on prototyyppinä suomalainen jalkapalloilija. Vasaran mielestä jokaisen pelaajan pitää lähtökohtaisesti olla kovasti työtä tekevä pelaaja, joka kuitenkin pystyy ratkomaan pelissä esiin tulevia ongelmia.

”Olisihan se kiva, jos he vielä olisivat nopeita ja teknisesti taitavia. Se on myös tärkeää, että kaikki 11 pelaajaa kentällä pystyisivät ratkomaan ongelmia yhdessä. Yhteistyö ja selkeät toimintatavat tuovat peliin nopeutta. Lähtökohtaisesti suomalaisen jalkapallon pitää mennä sinne, minne jalkapallo lajina on menossa. Sen pitää olla teknisesti haastavaa ja pelaajat joutuvat sellaisiin tilanteisiin, joissa he joutuvat koko ajan ratkomaan ongelmia ja jokaisella on selkeänä ajatuksena se, mitä ollaan tekemässä”, Vasara sanoo.

Agentin näkökulma

Tuomas Talvitie on pelaaja-agentti, joka on toiminut tehtävässään 15 vuoden ajan. Talvitie omaa myös peliuran, jossa kirkkaimpana helmenä on vuonna 1993 kuusi Veikkausliigassa pelattua ottelua Ilveksen paidassa. Agenttiuransa aikana hän on saanut viedyksi yli 80 pelaajaa ulkomaan sarjoihin.

Talvitien kollega, pelaaja-agentti Teemu Turunen kertoo EOM-nettisivuilla julkaistussa artikkelissa Skotlantiin siirtyneen Benjamin Källmanin todenneen pelitempon olevan aivan toisesta maailmasta, vaikka Skotlanti ei kuitenkaan kuulu jalkapallossa aivan maailman terävimpään kärkeen. Vajaat kolme kautta Veikkausliigassa ja FC Interissä eivät valmistaneet häntä uusiin ympyröihin.

”Vaillinaisesta pelitemposta puhumisessa ei sinällään ole mitään uutta, eikä siinäkään, että tullaan lehtien palstoille haukkumaan suomifutista. Onko se kenenkään edun mukaista, että kustaan kaikkien muroihin? Jos näistä keskusteluista joku tai jotkut saavat tekosyyn olla menemättä otteluihin, on jo silloin tehty hallaa meille kaikille”, Talvitie sanoo.

Talvitie korostaa, että pystyy puhumaan vain omista kokemuksistaan. Hän kertoo, ettei ole koskaan joutunut selittelemään liigan huonoudella sitä, ettei saa pelaajia vietyä eteenpäin urallaan kansainväliselle tasolle. 

”Alkuun tuli scouteilta ja urheilupomoilta kaikenlaista palautetta, jopa hyvääkin. Osasin ottaa näitä kohteliaisuuksina, sillä eihän kukaan matkusta toiseen maahan ja ala heti tuomitsemaan sarjan tai pelaajien tasoa. Jos joku pelaajistani ei ole ollut jonkun ammattilaisen harjaantuneeseen silmään sopiva, on se ollut scoutille easy way out sanoa, ettei pysty kommentoimaan pelaajan todellista tasoa. Sitten ilmoitan pelaajalle, ettei hän ollut riittävän hyvä ja sitten laitetaan vain uutta matoa koukkuun”, Talvitie kertoo.

Talvitien mukaan suomalaisen jalkapallon vertaaminen muihin maihin ei ole hedelmällistä. Mikäli ottelutapahtumien fasiliteettejä saataisiin parannettua, tulisi otteluihin lisää yleisöä. Sitä kautta suomalaiseen jalkapalloon saataisiin enemmän taloudellisia resursseja, ja yleisömäärällä on myös selkeä yhteys pelin intensiteettiin ja tempoon.

”Seinäjoki on hyvä esimerkki. Tulokset SJK:lla eivät taatusti ole olleet odotettuja, mutta silti he ovat pystyneet pitämään yleisömäärät vähintäänkin kohtuullisella tasolla. Seinäjoella otteluista järjestetään tapahtuma, jonne saavutaan jo tuntia ennen ottelun alkua ja sinne mennään viihtymään. Pelitempo on asia, johon pitää puuttua, mutta sen parantaminen ei ole kovin mustavalkoista, sillä siihen vaikuttaa niin moni asia”, Talvitie sanoo.

 

Artikkeli on julkaistu alunperin EOM-jalkapallolehden elokuun 5/2018 printtiversiossa. Haluatko sinäkin lukea mielenkiintoiset jutut ensimmäisenä? Tilaa EOM-jalkapallolehden vuosikerta hintaan 37,5 €/v täältä!

30.05.1993.Veikkausliiga.Tuomas Talvitie - Ilves.©Juha Tamminen
Artikkeli

Stockport County FC – sinivalkoisten siipien havinaa

Lähijuna kuljettaa 20 minuutissa Manchesterin ydinkeskustasta suomalaisen jalkapallohistorian kannalta yhteen mielenkiintoisimmista paikoista. Stockport County FC:n 10852 henkeä vetävä kotistadion Edgeley Park tulee kuin vahingossa eteen kulman takaa kohdetta lähestyessä, ja sinivalkoiset värit luovat heti lämpimän mielleyhtymän kotimaiseen jalkapalloon. Pian selviää myös, että suomalaiset pelaajat ovat jättäneet seuraan pysyvän jäljen. 

Teksti: Tero Karinti

Kuvat: Juha Tamminen, Stockport County FC

 

Suur-Manchesterin alueella sijaitsevan Stockport County Football Clubin kulta-ajat ovat jo kaukana menneisyydessä, mutta osittain jo pahastikin rapistuneen Edgeley Parkin käytävillä voi silti yhä aistia - erityisesti suomalaisittain - historiallisten aikojen muistoja. Stadionin pubin ja seuran johtokunnan kokoushuoneen seinillä komeilevat suomalaispelaajien kuvat muistuttavat yhä ajoista, jolloin sumuisilla saarilla pelasi useita suomalaisia samaan aikaan. Ne ovat samalla muistutus ajoista jolloin seura eli yli varojensa, ja joihin ei todennäköisesti ole koskaan paluuta.

Vuonna 1883 Heaton Norris Rovers-nimellä perustettu seura on toiminut ponnahduslautana myös monille nykyistä brittijalkapalloa seuraaville lajifanaatikoille. Nykyiset valioliigapelaajat kuten Fraser Forster (Southampton), Wayne Hennessey (Crystal Palace) ja Ashley Williams (Everton) ovat edustaneet Stockportin kaupungin ylpeyttä. 

Parhaimmillaan Stockport pelasi vuosituhannen vaihteen ympärillä 1. divisioonassa, joka nykyisin tunnetaan nimellä Championship ja on Englannin liigajalkapallon toiseksi korkein sarjataso. Sittemmin turbulenssi niin joukkueen kuin seuran omistuspohjan osalta on ajanut seuran aina vain alemmas sarjapyramidissa. Nykyisin seura pelaa maan kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla National League Northissa. Seuralla on silti edelleen vakiintunut kannattajakuntansa joka kansoittaa Edgeley Parkin kotiottelut noin 3400 katsojan keskiarvolla. Tämä tarjoaa niin kouliintuneille sotaratsuille kuin nuorille tulevaisuuden lupauksille kohtuullisen ison yleisön tuen ja toisaalta myös odotusarvon suorituksille. 

Seuran olemassaolo on vuosien varrella ollut monesti vaakalaudalla, mutta nykyisin tilanne on vakiintunut ja seura hakee paluuta liigastatukseen viiden vuoden aikajänteellä. 

”Nousua takaisin liigaseuraksi haetaan maltillisesti niin sanotulla community club -mallilla, jossa seuran ydin on yhteisöllisyydessä ja junioritoiminnan vahvistamisessa, eikä seurassa haaveillakaan pikavoitoista tai äkkirikastuneiden sijoittajien puntapinoista. Erityisesti viimeiset neljä vuotta ovat olleet uudelleenrakentamisen aikaa. Haluamme rakentaa uudelleen yhteyden seuran ja fanien välillä ja rakentaa junioripolkua, joka johtaa aina omaan edustusjoukkueeseen saakka”, seuran markkinointivastaava Simon Dawson kertoo.

Puoliammattilaisstatuksella toimiva seura nojaa edustusjoukkueessa enimmäkseen nuoriin pelaajiin lähialueilta, ja treenaa 2-3 kertaa viikossa. Parhaimmillaan pelaajille maksetaan sarjataso huomioiden silti edelleen suomalaisittainkin kilpailukykyisiä palkkoja, 500-800 puntaa viikossa.

 

Suomalaiset maajoukkuepelaajat seuran ylpeyden aihe

Stockportin värejä suomalaisista ovat kantaneet Shefki Kuqi (kaudella 2001-2002), Jarkko Wiss (2000-2001) ja Petri Helin (2001-2002). Suomalaispelaajien invaasiota seurassa selittää seuran silloinen pohjoismaiden pelaajatarkkailija Bobby Bennett, joka tunsi hyvin Stockportin managerin Andy Kilnerin. Kilnerillä itsellään oli takana pelaajauraa myös Ruotsissa ja yhteys pohjoismaiseen jalkapalloiluun oli säilynyt edelleen. 

Suomalaisten pelaajien arvostuksesta ja statuksesta seurassa kertoo johtoportaan kokoushuoneen seinällä roikkuvat maajoukkuekuvat sekä myös seuran työntekijöiden vilpitön ihastus heidän muistellessaan suomalaisia pelaajia.

”Stockportissa ei ole ollut juurikaan maajoukkuetason pelaajia. Kun hankimme Shefkin ja myöhemmin Jarkon ja Petrin olivat fanimme ihmeissään ja samaan aikaan ylpeitä”, kertoo suomalaisten aikakaudella seurassa markkinointijohtajana työskennellyt Steve Bellis. 

Paitsi maajoukkuestatukseltaan ovat pelaajat jääneet niin seuraväen kuin fanien mieleen myös persooniltaan. Erityisesti Kuqista ja Wissistä on jäänyt elämään monia tarinoita seuran värikkääseen historiaan. Helinin ajanjakso ja pelit seurassa jäivät vähiin ja tästä syystä hän ei ole myöskään samalla tavalla iskostunut seuraväen tai kannattajien mieliin.

Wiss tuli hillityn esiintymisensä lisäksi tunnetuksi myös periksiantamattomasta pelityylistään ja pelasikin itsensä perienglantilaisella kovuudellaan kannattajien sydämiin vain yhden kauden aikana. 

”Jarkko puhui aina hyvin hillitysti ja hiljaa, ja hän saikin seuran sisällä lempinimen ”Kuiskaaja”. Hän ei tiedä sitä itse, joten älä kerro sitä Jarkolle, Bellis nauraa. ”Pelityylin lisäksi suomalaiset pelaajat olivat loistavia lähettiläitä seurallemme. He olivat suomalaisen koulutusjärjestelmän ansiosta sivistyneitä, kielitaitoisia ja aina kohteliaita. Heidät pystyi laittamaan mihin vain yhteistyökumppanin tilaisuuteen tai koulutapahtumaan ja aina tiesi, että he hoitavat homman fiksusti”, Bellis jatkaa.

Shefki Kuqi on aiheuttanut laineita suomalaisessa jalkapallossa peliuransa jälkeen, eikä mies jättänyt ketään kylmäksi myöskään Stockportin aikoinaan. Tulisieluinen ja määrätietoinen Kuqi pelasi itsensä nopeasti kannattajien suosikiksi, mutta valmentajavaihdoksen jälkeen nähtiin myös toinen, ikävämpi puoli Kuqista.

”Shefkin seuraan hankkinut valmentaja toimi myös hänen managerinaan ja Shefki asui hänen luonaan. Aluksi kaikki sujui hienosti ja Shefkistä tulikin hyvin nopeasti yksi suosituimmista pelaajista sekä pukukopissa että fanien keskuudessa. Sitten kun manageri vaihtui, Shefki käytännössä kieltäytyi pelaamasta. Hän keksi niin uskomattomia selityksiä loukkaantumisille, että yhdessä pelissä kuulutimme hänen olevan sivussa nyrjähtäneen sukan vuoksi. Sen jälkeen välttelin häntä stadionin käytävillä pari päivää”, Steve Bellis nauraen toteaa.

Kuqi edusti englantilaisille tyypillistä hyökkääjäihannetta: vahva, työteliäs ja röyhkeä. Samoja ominaisuuksia arvostetaan englantilaisessa alasarjajalkapallossa edelleen, vaikka valmennuksellinen taso ja pelaajatyypit erityisesti huippusarjoissa ovatkin kehittyneet. Samaan aikaan kun suurten seurojen akatemioista ja ylemmiltä sarjatasoilta valuu myös liigan ulkopuolelle entistä taitavampia hyökkääjiä ovat entisaikojen ”power forwardeja” muistuttavat pelaajat kannattajien ihailun kohteita. Kuqi edusti oman lyhyen aikakautensa Stockportissa juuri tällaista pelaajaihannetta.

 

Bournemouthin vanavedessä takaisin liigaan?

Katsoessa ympärilleen Edgeley Parkin fasiliteeteissa on selvää, että Stockport seurana vaatii suuria investointeja noustakseen takaisin edes League One -tasolle, joka on Simon Dawsonin mukaan realistinen katto seuran ambitioille. Tunnelmallinen mutta rapistunut stadion, karsittu juniorituotanto ja Manchesterin alueen suurseurojen vetovoima junioripelaajien osalta vaikeuttavat seuran uutta tulemista. 

Talousvaikeudet ja resurssien väheneminen vaikuttavat myös pelaajatarkkailuun. Seurassa ei ole aikoihin nähty kulta-aikojen tapaan portugalilaisia tai suomalaisia pelaajia, koska nykyään seuralla on varaa tehdä skouttausta vain noin tunnin ajomatkan päähän Stockportista. 

Englantilaisen jalkapallon sielunmaisema on muuttunut erityisesti ulkomaisten sijoittajien mukaantulon myötä, ja seurat ovat jakaantuneet karkeasti jakaen rikkaisiin ja köyhiin. 

Tunnelma Stockport County FC:ssa ei ole kuitenkaan toivoton, pikemminkin realistinen. Seurassa halutaan tarjota ihmisille huippujalkapallosta puuttuvaa yhteisöllisyyttä ja tuoda pelaajat ja kannattajat taas lähemmäksi toisiaan. 

”Meille tulee yhä enemmän sekä katsojiksi että yhteistyökumppaneiksi ihmisiä, jotka ovat olleet Manchester Cityn tai Unitedin kannattajia. Heidät on yksinkertaisesti joko hinnoiteltu ulos kannattajuudesta tai he ovat muuten kyllästyneet siihen, että peleissä vieressä saattaa istua eri globaali jalkapalloturisti joka kerta. Meillä he pääsevät jälleen osaksi jalkapallokulttuuria puhtaimmillaan, ja siinä piilee tulevaisuuden voimavaramme”, Simon Dawson sanoo.

Vaikka seuran edustajat ovatkin silminnähden varovaisia seuran tulevaisuuden tavoitteita ja kunnianhimoa hahmoteltaessa antaa erään eteläenglantilaisen rannikkokaupungin esimerkki varovaista toivonkipinää myös Stockport Countyn hiljaisille päiväunille. 

Valioliigassa nykyisin pelaava AFC Bournemouth oli vaarassa menettää liigastatuksensa kauden 2008-09 päätteeksi. Kauden toiseksi viimeinen ottelu kuitenkin varmisti liigastatuksen. Kuusi vuotta myöhemmin kauden 2014-2015 päätteeksi Bournemouthissa juhlittiin satumaista nousua Valioliigaan. 

Vaikka Stockportissa ei haaveillakaan Valioliigasta tunnistavat seuraihmiset yhteneväisyydet seurojen välillä ja niiden suomat mahdollisuudet. Molemmilla seuroilla on noin 11 000 henkeä vetävät vanhat stadionit (Bournemouth on vahvistanut rakentavansa uuden, noin 25 000 hengen stadionin lähivuosina) ja suurin piirtein samanlainen asukasmäärä vaikutusalueellaan. Myös AFC Bournemouthin taloudellinen tilanne oli erittäin haastava uusien omistajien astuessa ruoriin kauden 2009-2010 alla.  Stockportissa uskotaankin, että seuran sijainti Manchesterin talousalueella voisi kiinnostaa myös ulkomaisia sijoittajia, jotka ovat ostaneet seuroja myös alemmiltakin sarjatasoilta. Seurassa toivotaan ratkaisun uuteen nousuun löytyvän kuitenkin ensisijaisesti uudelleen löydetystä yhteisöllisyydestä ja paikallisilta sijoittajatahoilta.

Nousu League Two -tasolle toisi myös jalkapalloliiton taholta lisää pelimerkkejä toiminnan kehittämiseen. Nousu liigaan takaa seuran mukaan välittömästi 1,4 miljoonaa lisätuloja liiton taholta. Tämä antaa kuvaa siitä mittakaavaerosta, mikä suomalaisen ja brittiläisen jalkapalloilun välillä vallitsee. Englannin neljännen sarjatason seuran saama vuosittainen tuki liitolta vastaa useimman suomalaisen Veikkausliigaseuran vuosittaista edustusjoukkueen budjettia.

 

Suomalaisille olisi kysyntää myös valokeilan ulkopuolella

Suomalaispelaajia muistellaan edelleen suurella lämmöllä Stockportissa. Pubeissa erityisesti Wissin ja Kuqin nimet ja edesottamukset muistetaan vanhempien fanien keskuudessa pysyvästi.

Suomalaispelaajille ja heidän edustamilleen luontaisille vahvuuksille – koulutustaso, kaksikielisyys, nöyryys – olisi Bellisin mukaan käyttöä myös nykypäivänä.

”Ottaisimme mieluusti suomalaisia pelaajia rinkiimme, jos oikeanlainen pelaaja tulisi vastaan. Managerimme suosii nuorehkoja pelaajia, joten antaisimme varmasti hyvän näyttöpaikan myös suomalaisille nouseville lupauksille. Esimerkiksi Jamie Vardyn (Leicester) ja Michail Antonion (West Ham) nousu liigan ulkopuolelta Valioliigaan ja aina maajoukkueeseen saakka kertovat, että täältä on mahdollista päästä eteenpäin parempiin sarjoihin ja joukkueisiin”, Bellis analysoi. 

Näemmekö Stockportin sinivalkoisessa kotiasussa vielä jokin päivä suomalaispelaajan? Se jää nähtäväksi, mutta suomalaispelaajien jättämä perintö, Edgeley Park intohimoisine kannattajineen ja Stockport County FC:n uusi nousu tarjoaa kyllä siihen oivan mahdollisuuden.

Omin sanoin: Jarkko Wiss

”Stockportissa pelaaminen toteutti pikkupojasta asti olleen haaveen isossa jalkapallomaassa ja -sarjassa pelaamisesta. Tuossa vaiheessa myös esimerkiksi Huddersfield oli yksi vaihtoehto, mutta sinne olisi pitänyt lähteä testileirille. Niinpä nopeasti sujuneiden neuvotteluiden päätteeksi päädyin valitsemaan Stockportin.

Seuran fasiliteetit olivat jo tuolloin osittain rajalliset ja vanhanaikaiset moniin muihin sarjatason suurseuroihin verrattuna, mutta työläislähtöinen ja lämminhenkinen ilmapiiri teki vaikutuksen. Futiskulttuuri maassa ja kaupungissa oli totta kai loistava muutenkin perusbrittiläiseen tapaan. Taktisesti ja valmennuksellisesti siirto Englantiin oli ehkä askel taaksepäin verrattuna Norjaan, pelitapa Stockportissa oli hyvin suoraviivainen ja valtaviin juoksumääriin ja kaksinkamppailuihin perustuvaa.

Kausi Stockportissa sujui henkilökohtaisesti hyvin ja tein muistaakseni neljässä perättäisessä pelissä maalinkin yhdessä vaiheessa. Kauden aikana huomasi silti, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan talouspuolella. Avainpelaajia myytiin, mutta tuottoja ei investoitu takaisin joukkueeseen. Tilalle tuli käytännössä vain ilmaisia siirtoja alemmista sarjoista tai lainapelaajia. Ehkäpä rahat menivät sitten tuolloisen seuran puheenjohtajan liiveihin, kuka tietää!”

 

Artikkeli on julkaistu alunperin EOM-jalkapallolehden elokuun 4/2018 printtiversiossa. Haluatko sinäkin lukea mielenkiintoiset jutut ensimmäisenä? Tilaa EOM-jalkapallolehden vuosikerta hintaan 37,5 €/v täältä!