Uutiset

Löytyykö data-analyysille koskaan paikkaa jalkapallon sydämestä?

Jalkapallo on hyvin konservatiivinen laji, se lienee selvää kaikille. Muutoksiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti kriittisesti, onhan yhteisöllä käsissään suosituin versio kaikista pallopelien muunnoksista. Niinpä kaikenlaisen teknologian, ja sen osana data-analyysin hivuttautuminen kohti jalkapallo-pelin ydintä on kestänyt yllättävän kauan. FIFA esimerkiksi hyväksyi pelaajien päälle puettaviin mikrosiruihin perustuvat analyysimenetelmät vasta muutama vuosi sitten.

 

data-analyysi

 

Suomeen tilastojen vallankumous saapui viimeistään 2013, kun jalkapallo-dataa kustannustehokkaasti mahdollisimman monen saataville tuottava venäläisyritys InStat aloitti yhteistyönsä Veikkausliigan kanssa. Jotain uudistusten leviämistahdista kertoo se, että alan raamattu, Michael Lewisin Moneyball-kirja ilmestyi 10 vuotta aikaisemmin. Myös kehitys on ollut hitaampaa kuin teknologian voittokulkuun tottuneessa maailmassa voisi odottaa. Vaikka data-analyysi on osa laajempaa kokonaisuutta, jalkapallotiedettä, ja tiede on jo määritelmänsä mukaisesti jatkuvasti kehittyvä, päivittyvä ja itseään korjaava asia, on data-analyysi edelleen osittain jumissa samojen ongelmien kanssa kuin syntyvuosinaan. InStatilla puolestaan on omat ongelmansa silläkin.

Data-analyysin perusongelma on, että jalkapallo on lajina dynaamisempi ja soljuvampi kuin esimerkiksi numeroiden mullistama baseball. Jalkapallossa on vaikea muuttaa numeroiksi mitään, mikä ennustaisi tarkasti joko yksilön tai joukkueen menestymistä pitkällä aikajänteellä. Ei siis ole olemassa tilastoa, jonka selitysosuus joukkueen keräämästä pistemäärästä olisi erityisen suuri. Lajissa ei ole vastinetta sellaisille ”kuolleille tilanteille”, joista baseball-peli käytännössä koostuu. Baseballin syötöstä voi tilastoida suurella tarkkuudella nopeuden kilometreissä tunnissa, sekä alueen, johon syöttö tulee. Tietynlainen syöttö mahdollistaa tietynlaiset lyönnit. Nämä kaikki on hyvin suoraviivaista tilastoida, ja niiden perusteella on suhteellisen helppoa sanoa, tekikö pelaaja tilanteessa oikean vai väärän ratkaisun. Jalkapallon kuolleisiin tilanteisiin, jotka edustavat suhteessa häviävän pientä osaa peliajasta, osallistuu useampia pelaajia ja liittyy lukuisia muuttujia. Esimerkiksi maalipotkun tai sivurajaheiton liikkeelle laittamisen jälkeen on vaikea tehdä luotettavaa tilastoa siitä, miten millekin alueelle pelattu sivurajaheitto esimerkiksi johtaa pallonmenetykseen tai luotuun maalipaikkaan.

Kattavampia tilastoja etsitään edelleen aktiivisesti. Vuonna 2012 Manchester City julkisti kaiken edellisellä kaudella keräämänsä datan. Toiveena oli valjastaa lajiyhteisön ulkopuoliset ihmiset, kuten blogistit ja tutkijat mukaan kehittämään muuttujia tai faktoreita, jotka vastaisivat kysymykseen: mikä tekee jalkapallojoukkueesta voittavan? Baseballissa moneyball-vallankumouksen käynnistivät juuri lajin ulkopuoliset ihmiset Bill Jamesin johdolla.

Maaliodotuksessakin puutteensa

Tällä hetkellä yksi parhaiten voittamisen kanssa korreloivista tilastoista on maaliodotus, joka Suomessakin on jo osa jalkapallon tilastokeskustelua. Maaliodotuksessakin on omat hyvin dokumentoidut ongelmansa, kuten sen kyvyttömyys ottaa huomioon laukovan pelaajan maalintekotaito tai epäonnistuneeseen viimeiseen syöttöön tai huonoon ensimmäiseen kosketukseen kariutunut maalintekopaikka.

Toinen esimerkki luovasti kehitellystä tilastosta on nimeltään packing. Sen takana on kaksi saksalaiskeskikenttäpelaajaa, kauteen 2015 lopettanut Stefan Reinartz ja edelleen Bristol Cityssä pelaava Jens Hegeler. Kaksikon luoma systeemi mittaa syöttämisen tai kuljettamisen tehokkuutta laskemalla vastustajien määrän, jonka syöttö tai kuljetus ohittaa. Packing-tilaston korrelaatio voittamisen kanssa on 0.3–0.4 välissä, joka on tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Tilasto mittaa sekä joukkueen että yksilön syöttämisen tehokkuutta. Lisäksi arvoa kohottaa kyky vastaanottaa niitä syöttöjä, jotka ohittavat paljon vastustajia. Esimerkiksi Bayern Munchenin puolustaja Jerome Boateng saa packing-tilastossa arvon 75, mikä tarkoittaa sitä, että Boateng ohittaa keskimäärin 75 pelaajaa per ottelu joko kuljetuksillaan tai onnistuneilla syötöillään. Joukkuekohtainen packing-numero taas kertoo joukkueen pelityylistä, esimerkiksi vastahyökkäyksille altis joukkue joutuu keskimäärin ohitetuksi todella usein, ja tehotonta pallonhallintaa harjoittava joukkue taas nakuttaa matalia packing-lukemia.

Packing-tilastossakin on luonnollisesti omat ongelmansa. Kuten esimerkiksi se, ettei monta pelaajaa ohittanut omille mennyt syöttö ole siltikään aina välttämättä pelitilanteen kannalta paras ratkaisu. Syöttämällä kuuden pelaajan ohi yksinäiselle kanssapelaajallesi saat tilastoosi kuusi pistettä lisää, mutta neljää vastustajaa vastaan ahtaassa tilassa pelaava joukkuekaverisi silti todennäköisesti menettää pallon. YLE Puheen Urheiluillassa data-analyysista puhumassa ollut A-maajoukkueen videoanalyytikko Henri Lehto ennusti, että seuraava kehitysaskel jalkapallo-tilastoissa voisi olla pelikäsityksen mittaaminen. Eli toisin sanoen se, tekeekö pelaaja kussakin pelitilanteessa pelin kannalta oikean ratkaisun vai ei. Jalkapallossa tämäkin on monimutkainen kysymys. On otettava huomioon esimerkiksi se, onko vaikkapa havainnointi ollut puutteellista jo ennen pallon saamista, jolloin pelin kannalta paras mahdollinen ratkaisu ei ole enää ollenkaan mahdollinen kun pelaaja saa pallon. Tai oliko alkuperäinen liike pelattavaksi siihen paikkaan, jossa pelaaja pallon sai oikea ratkaisu? Tässä sivutaan myös yhtä tilastojen ongelmaa: ne mittaavat suhteellisen paljon yhden pelaajan pallollisia pelitekoja suhteessa siihen, kuinka vähän aikaa yksittäinen pelaaja on 90 minuutin aikana pallon kanssa tekemisissä.

Kalliit tilastot vai tukkimiehen kirjanpito?

Entä InStatin ongelmat sitten? Yrityksen liikeideana oli tuoda data mahdollisimman monen saataville. Tämä tarkoitti sitä, että myytävän palvelun on oltava halpa. Suomessakin InStat on pyrkinyt myymään palveluitaan jopa Kolmosen joukkueille melko maltillisella hinnalla. Halpa harvoin on kaikkein korkealaatuisinta, ja suomalaisten asiakkaiden riveistä onkin kuulunut joitain soraääniä. Yksi ongelmista on ollut tilastopaketin saapuminen viiveellä, joskin tällä kaudella tilastot ovat olleet saatavilla jo vuorokauden päästä pelistä. Parhaassa tapauksessa tilastointi olisi reaaliaikaista, jolloin tilastoja voisi käyttää hyväksi esimerkiksi puoliajalla palautteenantoon ja tukemaan valmentajan subjektiivista kokemusta ensimmäisestä jaksosta. Toisena ongelmana on ollut InStatin tilastojen epätarkkuus. Vaikka yhtiö mainostaa nettisivuillaan, että tilastot on tarkastettu kolmesti ja virheprosentti on vain 1.2, ovat seurojen omat tilastot eronneet melko selkeästikin InStatin vastaavista. Lisäksi jotkut pelaajat ovat saaneet omien palauteklippiensä joukkoon tilanteita, joissa eivät ole ollenkaan mukana.

Perusongelma on se, että InStat tuottaa vain informaatiota. Jotta 50-sivuinen läpyskä muuttuu tietämykseksi, pitää se analysoida joukkueen pelitapaan peilaten. Analysoijan pitää olla henkilö, jolle pelitapa on tuttu. Käytännössä ison raakadatan läpikäynti jää Suomessa päävalmentajan tai apuvalmentajan harteille, kun päätoimisia analyytikkoja analytiikka-tiimeistä puhumattakaan on harvalla. Datassa enemmän ei aina olekaan parempi, vaan joskus yksinkertaisempi kynä-paperi -metodi voi toimia paremmin. Jos oman joukkueen peliin halutaan lisätä elementti, pitää suunnitella harjoite, jossa tuo elementti toistuu. Tilastoimalla harjoituksissa ja peleissä elementin esiintymiskertoja vaikka tukkimiehen kirjanpidolla saadaan palautteenantoa varten varsin käyttökelpoista dataa.

Ehkä data-analyysin paikka ei edes ole lajin ytimessä. Henri Lehto totesi YLE Puheella viisaasti, että data-analyysi on vähän kuin tötsät ja liivit, sen tehtävä on olla yksi työkalu valmentajalle. Jalkapallon juoksevaa luonnetta ei todennäköisesti koskaan pystytä vangitsemaan matemaattisiin yhtälöihin ja numeroihin yhtä hyvin kuin tilastopainotteisempia amerikkalaislajeja. Tai sitten jalkapallon Bill James on jossain tuolla, odottamassa että hänet löydetään, kuten Cityn analyysiosaston päällikkö Gavin Fleig ennusti.

Jesse Saarinen

Lähteet:
The Guardian
ESPN FC
The Set Pieces


Kuva: Mari Hietala

Uutiset

Kolumni: Jalkapallon yhteisöllinen olemus

 

Kansainvälisen siirtoikkunan aikana kansainvälistä jalkapallomaailmaa järisytti kaikkien aikojen arvokkain pelaajakauppa. Neymarin siirto Barcelonasta PSG:n riveihin suuta kuivaavan huimalla 222 miljoonan euron summalla sai monet hieraisemaan silmiään. Joidenkin mielestä tämän kaltaiset kaupat ovat tuhonneet jalkapallon syvimmän olemuksen, toiset pitävät kauppaa loistavana kaupallisena siirtona Qatarin valtion omistaman hallintoyhtiön, Qatar Sports Investmentin, taholta. Neymarin kasvoilla voidaan kiillottaa korruptoituneen MM-kisahakuprosessin ja eristetyn arabivaltion julkisuuskuvaa. Tähän suhteutettuna siirtohinta onkin periaatteessa edullinen markkinointi-investointi.

Mistä päästäänkin kysymykseen, että mikä on tänä päivänä jalkapallon todellinen merkitys ja olemus? Maailman suurissa liigoissa jalkapallo on ainakin osittain menettänyt alkuperäisen merkityksensä, sillä useimmissa liigoissa matalapalkkaiset fanit on hinnoiteltu ulos, niin kausikorttien kuin yksittäisten ottelulippujenkin osalta. Jalkapallosta on tullut maailman laajuista bisnestä, jossa vain rahalla saa ja hevosella pääsee. Ja tarpeeksi hienoja hevoskärryjä on yhä harvemmilla.

Jalkapallo yhdistää. Se yhdistää parhaimmillaan yhteiskuntaluokkia, ihmisiä eri kansallisuuksista ja sukupolvia. Suosikkiseuran aiheuttamat ilon tai surun kyyneleet jaetaan katsomoissa yhdessä ikään, sukupuoleen tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Rahan turmelema jalkapallo yhdistää yhä harvempia ihmisiä, sillä raha on luonut peliin rakenteet, joka asettaa ihmiset taloudellisen aseman perusteella erilaiseen asemaan jo alkumetreillä.

Vastakohta Qatarille

Jalkapallon syvin olemus ja yhteisöllisyys voi kuitenkin hyvin ja hengittää vahvana. Se on olemassa vahvana, poissa pohjattomien rahavarojen tuomista parrasvaloista. Sitä on olemassa kansainvälisessä jalkapallossa, jossa esim. Englannissa yhä useammin rahastukseen kyllästyneet kannattajat ovat perustaneet uusia seuroja sarjatasopyramidin pohjalle. Myös Suomessa on nähty kannattajien perustamia seuroja, tosin kotimaassa motiivit ovat useimmiten olleet konkurssiin ajaantuneen seuran henkiin herättämiseen liittyviä.

Maailmanennätyksiä luovat siirtosummat ja mediasirkus loistivat poissa olollaan, kun ajelin menneenä kesänä Varsinais-Suomessa viljapeltojen reunustamaa kuoppaista asvalttitietä. Suomalaiset metsämaisemat, rauhalliset maalaistalot ja ruostuneet tienkyltit vilahtilevat auton ikkunoissa. Reilu 30 kilometrin matka Turun keskustasta antoi aikaa reflektoida jalkapallon syvintä olemusta. Perillä odotti täydellinen vastakohta Qatarin valtionyhtiön tuomille loputtomille resursseille. Vaatimattoman oloinen, ja lähes huomaamaton kunnantalo tervehti tulijaa hieman ennen lopullista määränpäätä.

Oli heinäkuun aurinkoinen ilta, ja reilun 3000 asukkaan Sauvon kunnassa oli alkamassa Kakkosen ottelu Peimari United-TPV. Ottelun isäntäjoukkue on suomalaisen jalkapallon viime vuosien yksi komeetoista noustuaan neljässä kaudessa kuudennelta sarjatasolta Kakkoseen. Käsittelimmekin Peimarin tarinaa EOM-lehden numerossa 2/2017, kannattaa tutustua nousun taustoihin tarkemmin artikkelin kautta.

Siellä Sauvon uumenissa jalkapallon syvin olemus huokui vahvaa olemassaoloaan. Pitkälti talkoovoimilla rakennettu uusi 500 hengen katettu stadion kaikui koko ottelun ajan kotiyleisön rytmikkäästä kannustuksesta. Pikkupojat saapuivat paikalle pelipaidat päällään ja niiden selkää koristivat oman kylän poikien nimet. Fanikaupassa (kyllä, Kakkosen joukkueen stadionilla oli oma erillinen fanikauppansa) huivit ja pelipaidat tekivät kauppansa. Peli päättyi kotijoukkueen tappioon, mutta siitä huolimatta kotiyleisön kannustus jatkui aina loppuvihellykseen saakka, ja pelaajat saivat suosionosoitukset kentältä poistuessaankin.

Tämän kaltaista jalkapallokulttuuria on varmasti monessakin paikassa Suomessa. Tämä on osoitus jalkapallon yhdistävästä voimasta, jota rahan valta ei ole onnistunut pilaamaan. Omien puolta pidetään tappion hetkelläkin, sillä tärkeintä ei ole voitto vaan jalkapallon yhteisöllinen olemus.

Olkaamme äärimmäisen ylpeitä omasta hienosta jalkapallokulttuuristamme!

Tero Karinti

Analyysi

Ajatuksia Huuhkajien voitollisista karsintaotteluista

arajuuri
Paulus Arajuuri juhli tekemäänsä maalia Turussa pelatussa Kosovo-ottelussa.

Huuhkajien lopputulokset ovat parempia kuin mitä pelin tapahtumat näyttivät.

AS: Ehdottomasti. Etenkin Islannin voittaminen voittaminen oli erittäin tärkeä joukkueelle ja yleisesti futisihmisille. Se tuli hyvällä asenteella ja pelaajista huokui voitontahto. Kosovo-ottelu oli tähän jatkumo, vaikka pelaaminen ei yltänytkään samalle tasolle.

KM: Lopputulosta pitää aina kunnioittaa, mutta voiton eteen tarvittiin Lukas Hradeckyn torjumisia ja kenttäpelaajien blokkia. Uskon, että uhrautuva ja taisteleva tyyli sopii Suomelle ja maalipaikoissa pitää olla vain riittävän kärsivällinen tehdäkseen maalit.

AS: Suomi pelasi niillä ominaisuuksilla, mitä omaavat. Ei pyritty tekemään asioita, joihin välttämättä taito ei riitä. Kun puolustaminen on kunnossa, voi siirtyä maalipaikkojen harjoituttamiseen. Ensin on turvattava oma pääty, jonka jälkeen voidaan miettiä hyökkäämistä. Näin tulosten saaminen helpottuu.

KM: Siinä riittääkin vielä työsarkaa, mutta nyt näkyy jo hieman valoa tunnelin päässä. On kuitenkin muistettava, että karsintapelit ovat ensisijaisesti tuloksen tekoa varten.

 

Suomen pelillinen ilme oli parasta, mitä pitkään aikaan on maaotteluissa nähty.

KM: Suomi pääsi pelaamaan otteluissa paineettomasti, mutta panoksena on myös seuraavien karsintojen arvontakori. Pelissä oli myös osaltaan suomalaisen jalkapallon uskottavuus, ja näistä lähtökohdista Huuhkajat ammensi paljon voimaa otteisiinsa.

AS: Voiko sanoa paineettomasti, kun pelaa kotiyleisön edessä ja edellisestä voitosta on kaksi vuotta? Kun maajoukkue pelaa sen pitäisi näkyä aina otteissa.

KM: En vain ymmärrä sitä, miksei vastaavanlaista taisteluilmettä ole pystytty kaivamaan esille pitkään aikaan. Tuo on osa suomalaista jalkapalloilullista identiteettiongelmaa, sillä suomalaisuuteen kuuluvat muun muassa sisu ja periksi antamattomuus, mutta nämä piirteet ovat aiemmin loistaneet poissaolollaan.

AS: Onko kyse ollut heikosta ohjeistamisesta pelaamisen suhteen eli on yritetty liikaa. Nyt pelilliset hienoudet jätettiin pois ja keskityttiin tärkeimpään eli voittamiseen lähes keinoilla millä hyvänsä. Myös selkeän johtajan puute voi olla syynä. Tim Sparvin paluu on tuonut sitä erittäin paljon. Hän johtaa esimerkillään ja puheillaan joukkuetta, mikä sytyttää muun joukkueen.

 

Pelin avaamisessa ei löydetty muita keinoja kuin pitkän pallon heittäminen.

AS: Kosovo-pelissä pitkälti ongelmana oli etäisyydet. Sparvin tullessa linjaan ja Thomas Lamin nostaessa ylemmäs keskelle jäi iso aukko. Ryhmitys vaikutti enemmän valmistautuvan pitkään kuin lyhyeen syöttöön. Islanti taas prässäsi ylempää, jolloin tilaa ja rohkeutta pelaamiseen ei ollut. Näin ollen valittiin riskittömin tapa.

KM: Kokoonpanosta puuttuivat pallollisesti kyvykäs toppari Niklas Moisander ja keskikentältä Roman Eremenko, joka söi pallollista taitoa. Tulosorientoituneisuus ohjasi tyyliä, jossa tärkeintä oli pitää oma maali puhtaana ja välttää turhat riskit.

AS: Totta, ja se tämä näkyi rakenteluvaiheessa. Kentällä oli kuitenkin pelaajia, jotka kykenevät viemään peliä eteenpäin. Perparim Hetemaj oli Islanti-pelissä suhteellisen vapaassa roolissa ja häntä olisi voinut käyttää enemmänkin. Nyt pelitapa oli kuitenkin selkeästi riskitön ja puolustusorientoitunut. Toisaalta Kosovo-ottelussa rakentaminen ja liikkeet olivat selkeästi ennakoitavissa ja tämä vaikeutti pelaamista.

KM: Tämä onkin yksi Suomen isommista ongelmista, että pelaamisesta puuttuu tietty epäortodoksisuus eli kentällä pitää tehdä liikkeitä ja jakaa syöttöjä, jotka rikkovat normikaavaa. Pelaamisen toki pitää olla johdonmukaista, mutta ei liian kaavamaista tai ennalta-arvattavaa.

 

Hyökkäyspelaaminen oli sattuman ohjaamaa, eikä murtautumisvaiheessa ollut minkäänlaista systemaattisuutta.

AS: Hyökkäys perustui yksilöihin ja heidän suorituksiinsa. Islanti-pelissä vastaiskuilla oli rooli pelitavassa, mutta usein tilanteenvaihdoissa eteenpäin ei lähtenyt riittävästi pelaajia pallon yläpuolelle. Kosovoa vastaan taas puskettiin rangaistusalueen rajoille keskeltä, ja kun oli mahdollisuus pallonhallintaa, toimitettiin palloa hätäisesti boksiin. Maltillisempi syöttely olisi voinut avata tilaa ja palloa olisi kyetty pitämään omilla kauempana omasta maalista.

KM: Markku Kanerva vanhana puolustajana osaa rakentaa joukkuepuolustuksen kuntoon, mutta juuri tilanteenvaihtoihin ja suunnanmuutoksiin pitäisi lyödä enemmän paukkuja. Nopeammin, rohkeammin ja terävimmin olisi pitänyt toimia. Pallolliseen syöttelypelaamiseen lähellä vastustajan maalia ei taida Suomella riittää aivan eväät.

 

Huuhkajat laukoi kohtuullisesti molemmissa peleissä, mutta varsinaiset maalipaikat on laskettavissa yhden käden sormilla.

KM: Kun Suomi pääsee rakentamaan hyökkäystä, pitäisi aina olla ensimmäisenä ajatuksena se, että se hoidetaan laadukkaasti. Aina pitäisi olla pyrkimyksenä päästä yrittämään potentiaalisesta maalipaikasta, mutta toisaalta kaukolaukauksistakin voi syntyä irtopallotilanteita. Faktaa on se, että jatkossakaan Suomi ei maalipaikoilla mässäile, joten niiden tehokas hyödyntäminen on entistäkin tärkeämpää.

AS: Laukauksia tuli totisesti mukavasti molemmissa otteluissa. Islanti-pelissä oli kaksi, kolme huippupaikkaa, kun taas Kosovoa vastaan todelliset paikat olivat harvemmassa. Kun laukauksia tulee kaukaa, on puolustuksen niihin reagoitava, mikä taas avaa tilaa linjaan syötöille. Maalipaikkoja tulee tämän tason otteluissa harvoin, joten niiden merkitys on todella iso. Ne paikat, jotka tulevat, pitäisi vain entistä paremmin hyödyntämään. Etenkin, kun tulevat vastustajat ovat esimerkiksi Kosovoa selkeästi parempia.

 

Nämä voitot antoivat roppakaupalla itseluottamusta kaikille pelaajille ennen lokakuun karsintapelejä.

AS: Nämä kaksi voittoa olivat erittäin tärkeitä seuraaviin otteluihin lähdettäessä. Pelaajilla tuli paljon uutta uskoa mahdollisuuksiin voittaa otteluita. On aivan eri tilanne lähteä otteluihin, kun takana on hyviä tuloksia kuin tiedostaen tappiot. Itseluottamus saa pelaajan suoriutumaan tilanteista aivan toisella tavalla kuin jos koko ajan mielessä pyörii epäonnistumisen pelko.

KM: Jäljellä olevat karsintaottelut eivät muuta Suomen sijoitusta, mutta hyvät tulokset Kroatiaa ja Turkkia vastaan kartuttaisi myös pisteitä Fifa-rankingiin. Voitollisten otteluiden jälkeen on huomattavasti helpompaa lähteä tällaisiin otteluihin, kun tietää että nappisuorituksella voi jopa voittaa ottelun. Voittaminen on aina mahdollista, mutta ei välttämättä todennäköistä.

AS: Voittaminen on kaikkia vastaan aina mahdollista. Toisia vastaan siihen tarvitaan useampia yrityksiä kuin toisia vastaan. Rankingin kannalta ei välttämättä hyviä tuloksia niinkään kannata katsoa vaan enemmänkin jatkuvuuden. Hyvät tulokset ruokkivat menestystä.

Kuva: Mari Hietala.

Uutiset

Kannattajien kukkarolla

Viime vuosina on nostanut päätään erilaiset joukkorahoituskampanjat jalkapalloseurojen talouden paikkaamiseksi. Turussa TPS onnistui viime vuonna omassa kampanjassaan viimeisenä mahdollisena päivänä keräten kokonaispotikseen hieman yli 315 000 euroa. Valkeakoskella Haka on perinteisesti onnistunut hankkeissaan, mutta kannattajien mitta lienee tullut täyteen, sillä tänä vuonna osakeanti ei näytä tuottavan tulosta. Myös muita osakeanteja on järjestetty Veikkausliiga-seurojen osalta taloudellisen tilanteen paikkaamiseksi. Tai kuten kauniimmin on ilmaistu, seuran kehittämisen mahdollistamiseksi.

Helsingissä liigapaikkansa puolesta taisteleva HIFK järjestää jälleen osakeannin, jolla pyritään turvaamaan liigaseuran olemassaolo. Tavoitteena on kerätä peräti 250 000 euroa. Jossain on epäonnistuttu perusteellisesti, sillä summa on kaksi kolmasosaa edustusjoukkueen koko kuluvan vuoden budjetista!

Seurojen osakeanneissa ja joukkorahoituskampanjoissa on saavutettu nyt tietty lakipiste. Kannattajien hyväuskoisuudella on ratsastettu jo liian kauan. Tänään (5.9.) Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa HIFK Fotboll Ab:n vt. toimitusjohtaja Tero Korhonen sanoi kuitenkin, että nyt katsotaan mikä on HIFK-henki ja kuinka paljon on kannatusta.

HIFK-henkeä ja kannatusta on jo nähty kuluvan kauden otteluissa. Suomen äänekkäimmät ja värikkäimmät kannattajat ovat jaksaneet pitää omiensa puolta niin koti- kuin vieraskamppailuissa. Nyt seurauskollisuudella ratsastetaan ja kannattajien pyhiä arvoja käytetään jopa häikäilemättä hyväksi, jotta puuttuvat eurot saataisiin kasaan.

Seurojen järjestämissä osakeanneissa tarjotaan poikkeuksetta sellaisia osakkeita, joihin ei sisälly minkäänlaista päätäntävaltaa. Heitän ilmoille ajatuksen: mitä, jos seurat jakaisivat ilmoille osakkeita, joilla olisi oikeasti arvoa? Mitä seuroilla on siinä hävittävää tai hävettävää, jos päättävissä elimissä olisi mukana kannattajia?

Asiat pitäisi nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksina. Kannattajilla voisi oikeasti olla ideoita seuratyön kehittämiseksi ja verkostoja työelämästä, joista urheiluseurat voisivat hyötyä. Vertaan nyt esimerkiksi Saksaan, jossa monet seurat pyörivät kannattajien toimiessa hallituksissa. Eipä sielläkään toiminta vaikuta olevan hallitsematonta kaaosta. Olisiko tässä oikeasti suomalaisissa jalkapalloseuroissa vakavan pohdinnan paikka? Jos osakeanteja pitää järjestää, voisiko jatkossa laittaa jakoon osakkeita, joissa olisi päätäntävaltaa? Katteettomien osakkeiden maksamisessa on kannattajien kukkaroissa tullut jo pohja vastaan.

Kimmo Muttilainen
Päätoimittaja
EOM-jalkapallolehti

Kuvat: Mari Hietala

Uutiset

Veikkausliiga-kauden avajaistapahtuma kuvina!

Veikkausliiga-kauden avajaistapahtuma 30.3. piti sisällään ennen kuulematonta kiroilua Antti Muurisen taholta (eteenpäin on menty silläkin saralla), kolhitun mestaruuspystin, uusiutuneita joukkueita sekä tietysti kaiken nähneitä konkareita ja valmentajia. EOM oli paikalla myös ikuistamassa kauden avajaisten tunnelmaa, katso kuvat alta!

Ensi viikolla päästään tutustumaan kauden tunnelmiin toden teolla kun EOM-lehden ensimmäinen numero ilmestyy postilaatikkoihin alkuviikosta. Mukana juttua mm. HJK:n kohtalon vuodesta sekä Veikkausliiga-valmentajien ennusmerkit kaudesta. Luvassa myös kurkistus entisen Veikkausliiga-vakiokasvon MyPan tilanteeseen vuonna 2017.

Tervetuloa futiskauden avajaisiin kuvien kautta!