Analyysi

SJK:n kaudesta voi jälleen tulla pannukakku

TEKSTI Toni Rajala
KUVA Juha Tamminen

Vuoden 2015 Suomen mestari SJK oli kovaa kyytiä matkalla Veikkausliigan eliittiin HJK:n seuraksi, mutta talvi 2017 muutti kaiken, kun menestysluotsi Simo Valakari sai lähteä. Sen jälkeen Etelä-Pohjanmaalla alkoi tuskainen taival, joka ei ole vieläkään päättynyt.

Joukkueen peräsimessä on ollut viimeisen kahden kauden aikana viisi eri päävalmentajaa, joista jokainen on epäonnistunut. Sixten Boström sai lähteä, Manuel Roca sai lähteä, Brian Page toimi väliaikaisena luotsina ja Tommi Kautonen sai lähteä. Viimeisin yrittäjä, Alexei Eremenko, tuli seuraan viime kesänä, ja hän on edelleen Kerhon pääkäskijänä. Yllättävää sinänsä.

Eremenko ei saanut käännettyä SJK:n kurssia viime kaudella, ja joukkue sijoittui sarjassa yhdeksänneksi. Nyt tilanne on toinen, kun Eremenko on saanut itse rakentaa joukkuetta ja ajaa rauhassa pelisuunnitelmaansa talven ajan. Mutta palauttaako se menestyksen lakeuksille? Ei, jos arvio pitäisi tehdä talven pelien perusteella.

SJK jäi Suomen Cupissa alkulohkoon keräten ainoastaan kaksi pistettä. Myöskään Cupin jälkeiset harjoitusottelut eivät ole nostaneet odotuksia taivaisiin: alla ovat voitot Ykkösessä pelaavista FC Hakasta sekä TPV:stä ja tappiot Ykkösen TPS:lle sekä viime kauden prossimitalisti KuPSille.

Eremenko on nyt saanut rakentaa SJK:ta vajaan vuoden, mutta muutokset ovat olleet liian pieniä. Joukkue haluaa hallita palloa ja sahata vastustajan ohi maata pitkin. SJK:ssa on pelaajia, jotka kykenevät tällaiseen peliin. Pelaajien kemiat eivät ole kuitenkaan vielä kohdanneet. Yksi joukkueen suurimmista uhkakuvista onkin keskikentällä, joka voi samalla olla myös joukkueen suurin voimavara. Eremenko ja SJK:n tekniseksi johtajaksi tullut Richie Dorman ovat rakentaneet seinäjokelaisten keskustaan vahvan ryppään, kun Mehmet Hetemaj’n vierelle ovat tulleet Mostagh Yaghoubi, Sergei Eremenko ja Jude Arthur. Hetemaj’n lisäksi keskustassa olivat ennestään isolla potentiaalilla operoivat Maximo Tolonen ja Obed Malolo.

Lähtökohtaisesti avauksesta löytyvät Hetemaj, Mosa ja Eremenko, ja se mietityttääkin SJK:ssa. Kuinka näin isot yksilöt löytävät toimivan yhteispelin salat? Jokainen heistä janoaa palloa ja haluaa hakea sitä alhaalta. Jokainen heistä haluaa olla kapellimestari. Pahimmillaan se johtaa siihen, että SJK:n keskusta ei pysty pelaamaan yhtenäisesti, ja se tyrehdyttää koko joukkueen hyökkäyspelin.

Lisäksi tässä kolmikossa piilee muitakin kysymysmerkkejä. Pysyykö Hetemaj terveenä? Onko Mosa ottanut henkistä kasvua? Löytääkö Eremenko parhaat ominaisuutensa viime kausien hankaluuksien jälkeen? Siinä riittää mietittävää, mutta pakko on nostaa esiin myös se, että parhaimmillaan SJK:n keskikenttä on koko sarjan dominoivin. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka nopeasti isot yksilöt hitsautuvat yhteen – jos hitsautuvat ollenkaan.

SJK on pystynyt hankkimaan muillekin pelipaikoille laatupelaajia, mutta silti yksi paikka aiheuttaa suuren huolen. On suorastaan ihme, ettei lähes miljoonan euron pelaajabudjetilla operoiva seura ole pystynyt hankkimaan kovan tason ykköshyökkääjää. Sitä on odotettu jo viime kauden päättymisestä lähtien.

Tällä hetkellä kärkeen on laittaa Billy Ions ja Jeremiah Streng, sekä juuri vahvistettu Serge Atakayin laina 11.62019 saakka. Ionsin loukkaantumishistoria tiedetään, ja hän pelasikin talvella vain yhdessä ottelussa. Siinä brittitykki pelasi vain reilut kymmenen minuuttia. On selvää, ettei hänestä ole suurta hyötyä kauden alkupuoliskolla. Näin ollen katseet ovat 17-vuotiaassa Strengissä, joka pelasi viime kaudella Kakkosen VIFK:ssa ja teki 18 ottelussa neljä maalia. Streng oli harjoituskaudella vahva, mutta hänestä on turha odottaa sateentekijää. Sen aika voi olla tulevilla kausilla.

Lähtökohdat huomioon ottaen ei olisi ihme, jos SJK olisi ongelmissa kauden alussa. Keskikastissa pysyminen alkukauden aikana olisi hyvä suoritus, sillä SJK:n realistinen päätavoite on pääsy ylempään loppusarjaan, vaikka koko organisaation päätavoitteena onkin Suomen mestaruus. Kysymys kuuluukin, riittääkö seurajohdon maltti vai turvaudutaanko jälleen aikaiseen päävalmentajan vaihtoon? Onko edellisistä kausista opittu mitään? Kaikki tuntuvat unohtavan, että SJK oli Valakarinkin alaisuudessa parhaimmillaan syksyisin, ja niin se usein joukkueurheilussa menee. Kovan työn tulokset alkavat näkyä vasta ajan kanssa. On toki selvää, että Eremenkon täytyy pitää SJK keskikastissa alusta lähtien, jotta Raimo Sarajärven klaani ei lähde seikkailemaan valmentajamarkkinoille.

Jos pitäisi veikata ennen ensimmäistä sarjaottelua, tuleeko SJK:n kaudesta uusi pannukakku vai jättimenestys, niin valinta kallistuu pannukakun puolelle. Todennäköisin skenaario lienee, että SJK pyörii keskikastissa taistellen viimeisestä paikasta ylempään loppusarjaan. Se ei kuitenkaan tyydytä menestystä maistanutta seinäjokelaisyleisöä.