Artikkeli

Kolme näkökulmaa intensiteetistä

EOM julkaisi nettisivuillaan artikkelin, jossa pelaaja-agentti Teemu Turunen on huolissaan suomalaisen jalkapallon intensiteetistä ja pelitemposta. Paljon keskustelua herättäneen artikkelin johdosta EOM päätti jatkaa aiheen käsittelyä ja otti keskusteluun mukaan RoPS:ia edustavan Eetu Muinosen, FC Hongan päävalmentajan Vesa Vasaran ja pelaaja-agentti Tuomas Talvitien.

TEKSTI Kimmo Muttilainen
KUVAT Juha Tamminen

Pelaajan näkökulma

32-vuotias keskikenttäpelaaja Eetu Muinonen kuuluu Rovaniemen Palloseuran kokeneeseen kaartiin. Mikkelin Palloilijoiden kasvatti on edustanut urallaan RoPS:n lisäksi myös MyPaa, Hakaa ja KTP:tä. Lisäksi hän on käynyt kahdesti ulkomailla pelaamassa, aluksi belgialaisessa Zulte Waregemissä ja sitten norjalaisseura Fram Larvikissa.

Urallaan yhden Suomenmestaruuden ja Suomen cupin mestaruuden voittanut Muinonen omaa Veikkausliigasta 200 ottelun kokemuksen. Muinonen yhtyy pelaaja-agentti Teemu Turusen näkemykseen siitä, ettei Veikkausliigan pelitempo ole riittävän tasokas kehittääkseen pelaajia kansainvälisiin ympyröihin.

”Eihän tempo vastaa Euroopan huippusarjoja. Se tulee vastaan monille nuorille pelaajille näiden siirryttyä Suomen rajojen ulkopuolelle. Mielestäni tämä ongelma juontaa juurensa junioripuolelle. Siellä pitäisi nostaa vaatimustasoa”, Muinonen toteaa.

Muinosen omasta liigadebyytistä on ennättänyt vieriä jo 15 vuotta. Hänen mielestään noista ajoista on tapahtunut paljon pelillisistä kehitystä.

”Silloin se oli aika pitkälti sitä, että menimme vain pelaamaan ja ennakkoon luotiin pelijärjestelmä. Mielestäni valmennus on kehittynyt valtavasti. Monella joukkueella on selkeästi tunnistettavissa oleva peli-identiteetti, jota pyrkivät kehittämään”, Muinonen sanoo.

”Intensiteetti ei ole mennyt niin paljoa eteenpäin kuin kansainvälisellä puolella. Aika paljon junioreista tulee kuitenkin sellaisia pelaajia, jotka olisivat valmiita ottamaan seuraavan askeleen eteenpäin. Nuorten maajoukkueessa pelaa paljon lupaavia pelaajia, jotka varmasti pärjäisivät liigan intensiteetissä. Varsinaisesti liiga ei kuitenkaan valmista pelaajia kovimpiin ympyröihin”, keskikenttäpelaaja jatkaa.

Turusen huoli keskittyi lähinnä siihen, että pallonhallintaan pohjautuva pelitapa on saanut suomalaisessa jalkapallokeskustelussa ylivallan. Riskittömyyteen ja virheettömyyteen pohjautuvana se ei johda tilanteiden luomiseen ja siksi hänen mukaansa suurin huoli oli nimenomaan siinä, että joillekin joukkueille pallonhallintaprosentti ja syöttömäärät ovat tärkeämpiä mittareita onnistumiselle kuin esimerkiksi luodut maalipaikat. Turunen ehdottaakin siirtymistä transitiojalkapalloon, mikä on yleistynyt tänä päivänä kansainvälisessä jalkapallossa.

Muinonen ei usko, että tällainen onnistuisi ainakaan kollektiivisella, seurojen keskinäisellä päätöksellä.

”En usko, että siitäkään mitään tulisi, jos seurat pakotettaisiin tempojalkapalloon. Se on jo hyvä suunta, että suomalaisilta seuroilta alkaa löytyä omia pelitapoja ja -tyylejä. Se on enemmän seuran sisällä päätettävissä, mihin suuntaan halutaan peliä kehittää”, Muinonen tuumaa.

”On myös muistettava, että pallonhallintaan pohjautuva pelitapa on pelaajia kehittävä. Näin nuoret pelaajat oppivat hallitsemaan pelivälinettä ja se ei aina tarkoita sitä, että pitäisi hyökätä pallon kanssa, vaan sen kanssa pystyy myös puolustamaan. Se voi tarkoittaa toisinaan myös tempon laskemista, mutta kuitenkin peliväline olisi kontrollissa”, hän jatkaa.

RoPS:n pelityyli muuttui täksi kaudeksi isolla kädellä, kun Toni Koskela peri Juha Maliselta valmennusvastuun. Pelityylin keskiössä on ollut pelinhallinta, ei suoranaisesti pallonhallinta.

”Mieluummin sitä pitää palloa omalla joukkueella kuin antaa sitä ehdoin tahdoin vastustajalle. Ei meilläkään pallonhallinta kuitenkaan ole ollut mikään itseisarvo. Haluamme liikuttaa vastustajan pakkaa ja päästä lopulta murtautumistilanteisiin. Jokaisella pallonhallintajaksollamme on selkeä päämäärä”, Muinonen peräänkuuluttaa.

Suomalaisseurojen menestys tämän vuoden europeleissä oli luvalla sanoen vaatimatonta. Kansainvälisissä otteluissa pystyy aidosti kokemaan sen, millaista peliä eri maissa pelataan. 

”Aika usein kuulee pelaajien sanovan, että vastustajan nopea kiinnikäyminen yllättää. Pelitempoon vaikuttaa kuitenkin moni asia. Varmasti pelaajien pitäisi oppia ennakoimaan peliä, hahmottamaan ja löytämään vapaata tilaa. Sitä kautta ratkaisujen pitää tulla nopeammin. Uskon, että meillä on teknisesti tarpeeksi taitavia pelaajia, jotta pystyisimme haastamaan myös kansainvälisiä vastustajia”, Muinonen sanoo.

Kyse on myös aktiivisuuden ja uskalluksen puutteesta. Suomalaisseura, varsinkin kv-peleissä, asettuu liian herkästi altavastaajan asemaan ja sitä kautta pelillistä tekemistä ohjaa puolustusorientoituneisuus, mikä voi sitten heijastua passiivisuutena. 

”Jos lähtisimme rohkeammin ottamaan ylhäältä kiinni ja prässäämään ja samalla pystyisimme pelaamaan omaa peliä eikä pelattaisi pelkästään vastustajan mukaan, voisi tulos olla toisenlainen”, Muinonen aprikoi.

Muinosen mielestä vaillinaisella pelitempolla on suuri merkitys pelaajien saamisessa parempiin sarjoihin, menestykseen europeleissä ja loppujen lopuksi jopa siihen, millaisia pelaajia A-maajoukkue saa käyttöönsä.

1.6.2018, Keskuskenttä, Rovaniemi. Veikkausliiga 2018. Rovaniemen Palloseura - Helsingin Jalkapalloklubi. Eetu Muinonen - RoPS
25.8.2018, Tapiolan urheilupuisto, Espoo. Veikkausliiga 2018. Honka - FC Lahti. Valmentaja Vesa Vasara - Honka

Valmentajan näkökulma

Vuodesta 2017 lähtien FC Hongan päävalmentajana toiminut Vesa Vasara, 42, omaa pelaajauran, jonka huippuhetkenä on vuonna 1997 voitettu Suomen mestaruus. Vasara muistetaan pelaajana, joka viimeisteli HJK:lle pääsyn Mestarien liigaan varmistaneen maalin vierasottelussa FC Metziä vastaan. Vasara toimi Pallohongan päävalmentajana sekä kakkosvalmentajana niin Hongassa kuin HJK:ssa ennen nykyistä päävalmentajapestiään.

Vasara ei täysin osta Turusen ajatusta siitä, etteikö Veikkausliigasta kehittyisi pelaajia kansainvälisille kentille. Hän kuitenkin ymmärtää sen, ettei pelitempo ole kaikissa liigaotteluissa paras mahdollinen.

”Koen, että ainakin meidän toimintamme tukee pelaajien kehittymistä hyvin. Varmasti meillä kuitenkin on otteluita, joissa tempo ei pääse nousemaan suureksi. Se kulminoituu osaltaan alkukauden ottelurytmeihin ja siihen, miten kaksi päivää otteluiden välissä vaikuttaa. Usein niissä otteluissa tutkitusti esimerkiksi spurttien määrä vähenee ja sitä kautta on vähemmän toimintaa”, Vasara sanoo.

Valmennuksellisesta näkökulmasta Vasara sanoo, että liigassa pitäisi olla enemmän niin sanottuja ehjiä viikkoja eli otteluita vain kerran viikossa. 

”Silloin pystyisimme paremmin kehittämään peliä ja pelaajia. Silloin toiminta kentällä olisi suurimmalta osaltaan freesimpää. Näillä ottelumäärillä se ei ole mahdollista, ellei saada pidennettyä kautta. Minun näkökulmastani pelin kehittämistä ja valmistautumisprosessia pitäisi arvostaa niin, ettei otteluohjelmaan tule liikaa otteluita liian lyhyen ajan sisään”, Vasara tuumaa.

Puhtaasti transitiojalkapalloon siirtyminen ei saa Vasaralta kannatusta. Hänen mielestään tilanteenvaihdot on yksi osa jalkapalloa siinä missä pallonhallinta rakenteluvaiheessa.

”Ei me voida ottaa yhtä osa-aluetta pois. Toki niitä voidaan painottaa eri tavalla. Meidän tavassamme toimia on etenemisvaihe pallollisena ja sitten, jos menetämme pallon, yritämme saada sen mahdollisimman nopeasti takaisin. Pelitapaan kuuluu toki myös matalampaa puolustamista, kun sitä tarvitaan. Pääsääntöisesti Veikkausliigassa puolustetaan kolmella rytmillä: korkea taso, keskikorkea ja matala puolustusmuoto. Näen, että tempo nousee näiden kautta ja ne pitää tehdä vain paremmin. Mitään keinotekoista juoksemista päästä päähän en suosittelisi, sillä silloin pelistä katoaa kontrolli”, Vasara kertoo.

Turunen on huolissaan siitä, ettei vieläkään ole päästy yhteisymmärrykseen suomalaisen jalkapallon identiteetistä tai myöskään siitä millainen on prototyyppinä suomalainen jalkapalloilija. Vasaran mielestä jokaisen pelaajan pitää lähtökohtaisesti olla kovasti työtä tekevä pelaaja, joka kuitenkin pystyy ratkomaan pelissä esiin tulevia ongelmia.

”Olisihan se kiva, jos he vielä olisivat nopeita ja teknisesti taitavia. Se on myös tärkeää, että kaikki 11 pelaajaa kentällä pystyisivät ratkomaan ongelmia yhdessä. Yhteistyö ja selkeät toimintatavat tuovat peliin nopeutta. Lähtökohtaisesti suomalaisen jalkapallon pitää mennä sinne, minne jalkapallo lajina on menossa. Sen pitää olla teknisesti haastavaa ja pelaajat joutuvat sellaisiin tilanteisiin, joissa he joutuvat koko ajan ratkomaan ongelmia ja jokaisella on selkeänä ajatuksena se, mitä ollaan tekemässä”, Vasara sanoo.

Agentin näkökulma

Tuomas Talvitie on pelaaja-agentti, joka on toiminut tehtävässään 15 vuoden ajan. Talvitie omaa myös peliuran, jossa kirkkaimpana helmenä on vuonna 1993 kuusi Veikkausliigassa pelattua ottelua Ilveksen paidassa. Agenttiuransa aikana hän on saanut viedyksi yli 80 pelaajaa ulkomaan sarjoihin.

Talvitien kollega, pelaaja-agentti Teemu Turunen kertoo EOM-nettisivuilla julkaistussa artikkelissa Skotlantiin siirtyneen Benjamin Källmanin todenneen pelitempon olevan aivan toisesta maailmasta, vaikka Skotlanti ei kuitenkaan kuulu jalkapallossa aivan maailman terävimpään kärkeen. Vajaat kolme kautta Veikkausliigassa ja FC Interissä eivät valmistaneet häntä uusiin ympyröihin.

”Vaillinaisesta pelitemposta puhumisessa ei sinällään ole mitään uutta, eikä siinäkään, että tullaan lehtien palstoille haukkumaan suomifutista. Onko se kenenkään edun mukaista, että kustaan kaikkien muroihin? Jos näistä keskusteluista joku tai jotkut saavat tekosyyn olla menemättä otteluihin, on jo silloin tehty hallaa meille kaikille”, Talvitie sanoo.

Talvitie korostaa, että pystyy puhumaan vain omista kokemuksistaan. Hän kertoo, ettei ole koskaan joutunut selittelemään liigan huonoudella sitä, ettei saa pelaajia vietyä eteenpäin urallaan kansainväliselle tasolle. 

”Alkuun tuli scouteilta ja urheilupomoilta kaikenlaista palautetta, jopa hyvääkin. Osasin ottaa näitä kohteliaisuuksina, sillä eihän kukaan matkusta toiseen maahan ja ala heti tuomitsemaan sarjan tai pelaajien tasoa. Jos joku pelaajistani ei ole ollut jonkun ammattilaisen harjaantuneeseen silmään sopiva, on se ollut scoutille easy way out sanoa, ettei pysty kommentoimaan pelaajan todellista tasoa. Sitten ilmoitan pelaajalle, ettei hän ollut riittävän hyvä ja sitten laitetaan vain uutta matoa koukkuun”, Talvitie kertoo.

Talvitien mukaan suomalaisen jalkapallon vertaaminen muihin maihin ei ole hedelmällistä. Mikäli ottelutapahtumien fasiliteettejä saataisiin parannettua, tulisi otteluihin lisää yleisöä. Sitä kautta suomalaiseen jalkapalloon saataisiin enemmän taloudellisia resursseja, ja yleisömäärällä on myös selkeä yhteys pelin intensiteettiin ja tempoon.

”Seinäjoki on hyvä esimerkki. Tulokset SJK:lla eivät taatusti ole olleet odotettuja, mutta silti he ovat pystyneet pitämään yleisömäärät vähintäänkin kohtuullisella tasolla. Seinäjoella otteluista järjestetään tapahtuma, jonne saavutaan jo tuntia ennen ottelun alkua ja sinne mennään viihtymään. Pelitempo on asia, johon pitää puuttua, mutta sen parantaminen ei ole kovin mustavalkoista, sillä siihen vaikuttaa niin moni asia”, Talvitie sanoo.

 

Artikkeli on julkaistu alunperin EOM-jalkapallolehden elokuun 5/2018 printtiversiossa. Haluatko sinäkin lukea mielenkiintoiset jutut ensimmäisenä? Tilaa EOM-jalkapallolehden vuosikerta hintaan 37,5 €/v täältä!

30.05.1993.Veikkausliiga.Tuomas Talvitie - Ilves.©Juha Tamminen