Artikkeli

Toni Koskela – menestyksen tiellä

Artikkeli on julkaistu alunperin EOM-jalkapallolehden printtinumerossa 4/2018.

Toni Koskelan valmennusura Veikkausliigassa ei voinut paljoa haasteellisemmassa paikassa alkaa. Neljä edellistä kautta Rovaniemen Palloseuraa luotsannut Juha Malinen jätti lähtiessään sen kokoiset saappaat täytettäväksi, että heikompaa olisi hirvittänyt. Olihan Malisen vuosien aikana RoPS saavuttanut kirkkaimman mitalinsa, kun kauden 2015 päätteeksi rovaniemeläisten kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit.

Koskela on kuitenkin yllättänyt kaikki. RoPS:n kausi alkoi komeasti viiden ottelun voittoputkella ja sen jälkeen rovaniemeläisjoukkue on pyrkinyt pitämään kiinni kynsin ja hampain kakkossijastaan. Mikä mies tämä 35-vuotias valmentaja oikein on? Moni muistaa Koskelan tämän peliuralta, mutta kuinka moni oikeasti tietääkään hänen monivaiheista tarinaansa?

Toni Koskela sai ensikosketuksensa jalkapalloon Puotinkylän Valtin nappulajoukkueesta, josta matka jatkui valmentajakaksikko Petteri Jaatisen ja Jari Mutikaisen johdolla HJK Vartiokylän kaupunginosajoukkueeseen. HJK:lla ei vielä 1990-luvun puolivälissä ollut käytössään samanlaista junioreiden edustusjoukkuekäytäntöä kuin nykyisin, mutta Vartiokylän joukkuetta voitaneen ainakin tulosten valossa pitää ikäluokkansa eliittijoukkueena.

Ei voida tietää, kuuluiko pallollisesti kyvykäs ja hyvin peliä rytmittävä keskikenttäpelaaja HJK:n suunnitelmiin, mutta vuosituhannen vaihteessa kuvaan astui Ville Lyytikäinen, joka oli vakuuttunut Koskelan taidoista. Lyytikäinen houkutteli Koskelan FC Jokerien organisaatioon ja Ykköstä pelanneeseen FC Jokruihin. 

”Ville Lyytikäisen persoona oli isossa roolissa siinä, että meitä 82–83-syntyneitä poikia siirtyi paljon Jokruihin, joka pelasi Ykköstä. HJK:lla ei ollut silloin tarjota kunnon reserviijoukkuetta, jolla olisi ollut suora linkki edustusjoukkueeseen. Jokerit oli siihen aikaan ison budjetin joukkue, joten siirto tuntui askeleelta eteenpäin”, Koskela perustelee.

Vuonna 2000 Jokerit oli yltänyt hopealle, mikä oli Hjallis Harkimon omistamalle seuralle pettymys, sillä tavoitteena oli ollut mestaruus. Kalliiksi käyneen kauden jälkeen joukkueen budjettia leikattiin ja pelaajistoa nuorennettiin ja näin Koskela pääsi jo heti seuraavana kautena pelaamaan Veikkausliigassa hollantilaisen Jan Eversen alaisuudessa.

 

Loukkaantumiset astuvat kuvaan

18-vuotiaana Koskela pelasi Veikkausliigassa 24 ottelua ollen avauskokoonpanossa peräti 17 kertaa. Kausi oli vielä edellistä suurempi pettymys, eikä edes valmentajan vaihtaminen Lyytikäiseen seitsemän kierrosta ennen päätöstä tuottanut tulosta. Jokerit putosi Ykköseen hävittyään kaksiosaiset karsinnat Jarolle.

Vuonna 2002 Koskelan ottelut Ykkösessä jäivät vain yhteen, sillä kauden ensimmäisessä kamppailussa hänen polvensa ristiside napsahti poikki. Jokerit nousi kauden päätteeksi takaisin liigaan, mutta Koskela joutui seuraamaan otteluita sivusta.

”Polvea jouduttiin operoimaan peräti kolme kertaa ja olin sivussa enemmän tai vähemmän yhteensä puolitoista vuotta. Koen, että läpilyöntini Veikkausliigassa tein lopulta vuonna 2004 päästessäni FC KooTeePeehen”, Koskela sanoo.

Koskela teki ensimmäisenä Kotkan-vuotenaan neljä maalia ja johti kymppipaikalta toista kauttaan liigassa pelanneen kotkalaisjoukkueen peliä. Hyvät otteet poikivat paikan Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen Walesin pääkaupungin joukkueeseen Cardiff City FC:hen.

”Hyppäys Englannin Championshipiin oli iso. Veikkausliigasta oli tosi pitkä matka heidän tasolleen ja pelitapa oli täysin erilainen. Tilanteesta ei tehnyt helppoa sekään, että ensimmäisen puolen vuoden jälkeen minut hankkinut manageri sai myös potkut. Jälkikäteen ajatellen olisi pienempi tasonnosto ollut parempi vaihtoehto”, Koskela pohtii. 

Cardiffistä matka jatkui Kreikkaan Ilisiakosin riveihin. Nyt jälkikäteen Koskela katuu päätöstään siirtyä Välimeren rannalle.

”Kreikkaan menon olisi voinut jättää kokonaan väliin, sillä koko kuvio oli niin monimutkainen, mutta eihän sitä tietenkään voinut etukäteen tietää”, Koskela sanoo. 

Keskikenttämies palasi kesän siirtoikkunan aikaan takaisin Suomeen – ja Kotkaan, josta hänellä oli hyviä muistoja edellisestä visiitistä. Pelejä ennätti kertyä vyölle 11 ja kauden 2006 jälkeen Koskela siirtyikin Norjaan Molde FK:n riveihin.  

”Molde on voittanut 2010-luvun aikana kolme mestaruutta, mutta tuohon aikaan seura otti vasta ensimmäisiä askeleitaan kohti huippua. Norja olisi ollut jo aikoinaan hyvä steppi eteenpäin. Pelasin norjalaisseurassa kahden kauden ajan ja sitten palasin vielä kaudeksi JJK:hon, mutta silloin polveni alkoi olla jo todella huonossa kunnossa”, Koskela kertoo.

Koskelan polvi on jouduttu operoimaan peliuran aikana ja sen jälkeen peräti yhdeksän kertaa. Polvi ei tullut koskaan ensimmäisestä leikkauksesta täyteen pelikuntoon ja siitä johtuen vammakierre sai jatkoa. Sen takia keskikentän pelitekijä joutui tekemään raskaan päätöksen vain 26-vuotiaana.

”Jalkapallo ei ollut enää kivaa, kun jouduin pelaamaan kipujen kanssa. Olin kuitenkin jo peliurani aikana kiinnostunut erilaisista koko joukkueeseen ja pelaamiseen tai harjoitteluun liittyvistä asioista, kuten mitä, miten ja miksi tietyt asiat tehdään. Kun urani loppui, ajattelin että valmennuksesta voisi saada pientä lisätienestiä opiskeluihini ja siksi lähellä kotiani treenannut PK-35:n juniorijoukkue tuntui luonnolliselta paikalta aloittaa valmentaminen”, Koskela sanoo.

 

Valmennus vei mennessään

Koskelan valmennusura on edennyt nopeasti, joidenkin mielestä jopa liiankin nopeasti. PK-35:n junioreissa valmentaessaan hän kehuu saaneensa paljon apua saman ikäiseltä Samu Koskelta, mutta jo silloin erittäin kokeneelta ja koulutetulta valmentajalta, jonka apuvalmentajana hän toimi. Piakkoin hän huomasi kuitenkin haluavansa toimia päävalmentajana.

”Halusin kehittää itseäni ja päästä tekemään omia virheitäni sekä onnistumisia päävalmentajana. Kun siirryin HJK:hon valmentamaan Suomen lahjakkaimpia junioreita, lisäsi se motivaatiota entisestään”, Koskela kertoo.

Valmennusura ponnahti toden teolla eteenpäin, kun heinäkuussa 2013 Koskela nostettiin HJK:n B-junioreista edustusjoukkueen valmennustiimiin Juho Rantalan siirryttyä kesken kauden Hakan vastuuvalmentajaksi. Sixten Boströmin valmennustiimissä Koskela ennätti olla kahden kauden aikana yhteensä 30 ottelun ajan, kunnes Mika Lehkosuo otti vastuun HJK:n valmentamisesta. Koskela jatkoi tämänkin jälkeen liigan valmennustiimissä yli 100 ottelun ajan, mutta toimi kahden kauden ajan myös reservijoukkue Klubi 04:n päävalmentajana.

Koskelan tie valmennustehtävissä vei ensimmäisen kerran Kehä III:n ulkopuolelle tänä vuonna, kun hänet valittiin Rovaniemen Palloseuran päävalmentajaksi. RoPS haki nuorekasta ja idearikasta, omannäköistä valmentajaa ja solmi lopulta debyyttiluotsin kanssa peräti kolmen vuoden mittaisen sopimuksen. Kun ensimmäisestä RoPS-kaudesta on pelattu runsaat kaksi kolmasosaa, voidaan diilin todeta alkaneen erinomaisesti. RoPS on pystynyt säilyttämään paikkansa Veikkausliigan kärkikahinoissa, vaikka HJK onkin pystynyt tekemään piste-eroa seuraavana tuleviin.

 ”Haluamme taistella sarjan loppuun saakka kärjen tuntumassa. Meidän pitää olla kuitenkin realistisia. Pärjäämme sarjassa kenelle tahansa, mutta me emme kestä samalla tavalla loukkaantumisia kuin joku muu ja meillä ei ole taloudellisia resursseja hankkia paikkaajia. Meillä on ollut pienessä ringissä muutamia epäonnisia loukkaantumisia käsien ja jalkojen murtumisien myötä, mutta toistaiseksi olemme tuloksellisesti hoitaneet vaikeat hetket suhteellisen hyvin”, Koskela sanoo.

 

Joka päivä entistä paremmaksi

Koskela oli kunnianhimoinen jo pelaajaurallaan, eikä palo ole sammunut mihinkään. Hän vaatii itseltään paljon ja miettii päivittäin, miten voisi kehittyä ja kehittää itseään entistä paremmaksi valmentajaksi. 

”Mietin paljon, miten meidän arki olisi joka päivä mahdollisimman laadukasta ja miten johdan sekä joukkuetta että valmennustiimiä, joka koostuu erilaisista persoonista sekä kulttuureista tulevista ihmisistä.  Meillä on kuitenkin pääasiassa nuori joukkue, jossa pitää kehittää joukkueen ohella myös yksittäisten pelaajien ominaisuuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Mietin myös sitä, miten me pystymme tarjoamaan kaikille joka päivä hyvän syyn tulla harjoituksiin. Miten kokeneet pelaajat pidetään motivoituneina, jotta he tuovat oman osuutensa joukkueeseen ja miten nuoret kokevat kehittyvänsä jokaisena päivänä”, Koskela kertoo.

”Voittaminen on kuitenkin pienistä asioista kiinni. Onnikin pitää voittaa kovalla työnteolla puolelleen. Miten uskallamme mennä aika ajoin epämukavuusalueille ja miten käsittelemme epäonnistumiset ja miten ne pystytään kääntämään voitoiksi? Pyrin aina tuomaan valmennukseen konkreettisia asioita.”

Ennen kautta RoPS:n arvioitiin sijoittuvan alempaan keskikastiin. Häkellyttävä viiden ottelun mittainen voittoputki heti kauden alussa näytti, että RoPS taistelee sittenkin sarjan kärkisijoista. Joukkueella oli selkeä pelisuunnitelma, joka perustui tiiviyteen ja kurinalaisuuteen. Kauden kuudessa ensimmäisessä ottelussaan RoPS ei päästänyt maalin maalia. Kun kaudesta on pelattu kaksi kolmasosaa, RoPS on päästänyt sarjassa vähiten maaleja.

”Se on tärkeää, miten tilanteissa pitää pelaajien toimia. Perustilanteet toistuvat kuitenkin pelistä toiseen. Kun kaikki tietävät, miten toinen pelaaja tulee tilanteen todennäköisesti ratkomaan, niin pelistä tulee sujuvampaa. Asioita voi ja pitää organisoida koko kentällä, mutta vastustajan maalin lähellä ottelut ratkaistaan usein yksittäisen pelaajan tai pelaajien laadukkailla toiminnoilla, mutta varsinkin ennen viimeistä kolmannesta perustilanteet toistuvat kerta toisensa jälkeen”, Koskela ruotii.

Koskela sanoo kaiken lähtökohdan valmentamisessa olevan ihmisten johtaminen. Pelitavan opettamisessa tärkeintä on, että valmentaja pystyy perustelemaan ja myymään oman ideansa pelaajille. Fiksuimmat pelaajat osaavat myös kyseenalaistaa ja vaativat perusteluja enemmän. Kokeneemmilla on tietenkin pidempi historia ja jo omaksuttu tapa toimia, kun taas nuoret pelaajat ovat tietyllä tavalla kuin maalaamaton kangas, jolloin uudet asiat myös useimmiten tarttuvat nopeammin.

”Meistäkin tehdyt ennakkoarviot pohjautuvat varmasti yhteen tai kahteen otteluun. Joskus sitä on itse liian lähellä arvioidakseen omien mahdollisuuksia, mutta en ole ollut missään vaiheessa huolissani. En kuitenkaan ajatellut, että kausi lähtee liikkeelle viiden ottelun voittoputkella”, Koskela myöntää.

Koskela sanoo arvostavansa voittamista, mutta samaan hengenvetoon pelkkä voittaminen ei saa sammuttaa liekkiä olla seuraavalla kerralla entistäkin parempi.

”Voitot kertovat totuuden, mutta aina pystyy tekemään asiat paremmin. Kokonaisuus ei aina ole sitä, mitä ottelusta ollaan haettu, mutta voitot tuovat tekemiseen jälleen itseluottamusta”, Koskela tuumaa.

RoPS on pitänyt kynsin ja hampain kiinni kakkospaikastaan ja haluaa sitä pitää myös kauden loppuun. Viime kauden päätteeksi Klubi 04:n Ykköseen nostaneen, ja nyt liigassa päävalmentajana debytoineen Koskelan menestymisen nälkää ei ole vielä tyydytetty. Koskela on ottanut vasta ensimmäisiä askeleitaan päävalmentajana ja hänestä kuullaan vielä. 

 

Kommentti:

Tässäkö tuleva A-maajoukkueen päävalmentaja?

 ”Hyvästä pelaajasta ei välttämättä tulee hyvää valmentajaa” on sanonta, joka on taatusti tuttu jokaiselle urheilua seuraavalle. Oma peliura kuitenkin antaa aivan toisenlaisen tarttumapinnan kuin jos sellaista ei olisi. Samaistuminen pelaajan tuntemuksiin voittojen ja tappioiden aikana on aivan toisenlaista, jos on itse ollut niitä hetkiä kentällä kokemassa.

Toni Koskelassa on karismaa. Sellaista poikkeuksellista, jonka pystyy aistimaan kaikesta hänen tekemisistään ja sanoistaan. Koskela puhuu voittamisesta kiihkottomasti, sillä hän tietää mistä puhuu. 

Koskelan ura valmentajana on sujunut toistaiseksi varsin onnellisten tähtien alla. Ei liene sattumaa, että HJK halusi juuri hänet nostaa mukaan liigajoukkueensa valmennustiimiin, vaikka joukossa oli paljon kokeneempiakin vaihtoehtoja. 

Entisen keskikenttäpelaajan ura valmentajana on jatkunut nousukiidossa. Viime kausi päättyi Klubi 04:n nostamiseen Ykköseen ja debyyttikausi Veikkausliigassa ei ole jättänyt kenellekään epäselväksi Koskelan kykyjä. Jatkuvasti itseään kehittävä ja peliin intohimoisesti suhtautuva Koskela olisi taatusti varteenotettava nimi lähitulevaisuudessa A-maajoukkueen päävalmentajaksi. 

Kimmo Muttilainen