Artikkeli

Exotismo Internacional Fútbol – EIF tähyää Veikkausliigaan

-Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran EOM-jalkapallolehden kesäkuun 2018 printtilehdessä-

 

Aurinko lämmittää Tammisaaressa. Se on hymyillyt ja tuonut hyvää mieltä uudistuneelle tammisaarelaisjoukkueelle läpi kauden. EIF vaihtoi täksi kaudeksi valmennustaan, ja nyt päävastuun kantaa espanjalainen Gabri Garcia Xatart. Suomen Cupissa EIF eteni aina välieriin saakka ja hyvät otteet ovat jatkuneet kuluvalla kaudella tasaisessa Ykkösessä.

EIF:n tarina olisi nopeasti käyty läpi, mikäli tämän kauden menestys perustuisi pelkästään uuteen valmennukseen. On palattava ajassa taaksepäin aina vuoteen 2010 saakka. Pitkään Kakkosessa pelannut tammisaarelaisjoukkue sijoittui B-lohkossa 11:nneksi ja kolmen muun joukkueen kanssa putosi Kolmoseen. Sarjasta putoaminen pysäytti seurajohdon. Eihän tässä pitänyt näin käydä! Epäuskoon ja synkkyyteen EIF:ssä ei kuitenkaan valahdettu, vaan oli aika keksiä jotain uutta.

”Putoaminen Kolmoseen oli ehdottomasti käännekohta uudelle nousulle. Päävalmentajaksi pestattiin amerikanitalialainen Stefano Franciosa, joka oli seuran ensimmäinen ulkomaalainen valmentaja ja hän nosti päivittäisen tekemisen aivan uudelle tasolle”, 12:tta kauttaan tammisaarelaisia edustava Johan Estlander sanoo.

Jälkikäteen katsottuna EIF:n kausi Kolmosessa oli läpihuutojuttu nousun suhteen. 22 ottelustaan joukkue voitti peräti 19, pelasi kahdesti tasan ja hävisi vain kertaalleen tehden yhteensä 122 maalia. Se oli enemmän kuin yksikään muu joukkue sen kauden Kolmosen yhdeksässä lohkossa.

”Kyllähän Kolmosen kausi toimi koko seurassa herätyksenä. Vuosi antoi myös paljon nuorille pelaajillemme, kuten Johan Estlanderille ja Ville Sevonille, jotka nousivat vastuullisiin rooleihin”, pitkään EIF:ssä valmennustehtävissä toiminut Jens Mattfolk toteaa.

Kakkoseen paluun jälleen tammisaarelaisseurassa mietittiin keinoja nostaa tasoa entistäkin korkeammalle. Paikkakunnan nuoria haluttiin kehittää panostamalla valmennukseen. Nousu Ykköseen oli lähellä jo kauden 2013 päätteeksi. Ykkösen nousukarsintojen avausosassa EIF haki 2–2-vierastasapelin FC Jazzia vastaan Mamadou Konaten kahdella maalilla. Vajaata viikkoa myöhemmin pelattu kotiottelu sai dramaattisen käänteen jo 18. minuutilla Konaten saatua punaisen kortin. Valtaosan peliajasta miesylivoimalla pelannut porilaisjoukkue voitti ottelun 2–0 ja nousi Ykköseen yhteismaalein 4–2.

Kauden 2014 päätteeksi EIF:n nousu Ykköseen näki vihdoin päivänvalon. Avausosa Tammisaaren keskuskentällä Atlantista vastaan päättyi maalein 3–3 isäntien hukattua kahden maalin johtoasemansa. Nousu varmistui Töölön pallokentällä, vaikka helsinkiläiset siirtyivätkin 1–0-johtoon. Johtoasema ei kuitenkaan pitänyt kuin kaksi minuuttia ja lopulta EIF voitti kamppailun 3–1.

”Yksi iso tekijä nousussa oli se, että olimme saaneet jo vuoden 2012 joukkueeseemme Sampsa Timoskan, joka toi meille arvokasta liigakokemusta”, Estlander sanoo.

Pääsarjaurallaan 231 ottelua pelanneen Timoskan siirtoa kahta sarjatasoa alemmaksi ihmeteltiin, mutta kokenut sotaratsu kommentoi tuolloin, ettei tullut Tammisaareen jäähdyttelemään, vaan koki pystyvänsä yhä antamaan paljon jalkapallokentällä.

EIF:ssä tehdään maltillista työtä niin seuran kuin pelaajien kehittämiseen eteen. Unelmana siintää paikka Veikkausliigassa.

 

Asema vakiintumassa Ykkösessä

Sarjanousun jälkeen EIF on pelannut yhtäjaksoisesti 10 joukkueen Ykkösessä. Kahdella ensimmäisellä kaudellaan EIF sijoittui kahdeksanneksi ja viime kaudella sijoitus parani seitsemänneksi. Kuluva kausi on nyt neljäs peräkkäinen toiseksi korkeammalla sarjatasolla. Edellisvuosien sijoitukset eivät ole tyydyttäneet Tammisaaressa.

”Meillä on ollut edeltävinä kausina jalkeilla hyvä joukkue, mutta esimerkiksi vuonna 2016 päävalmentajana toiminut Stefan Strömborg ei saanut revittyä meistä kaikkea irti”, Estlander toteaa.

EIF:n periaatteisiin kuuluu, ettei seurassa haluta kiirehtiä menestyksen suhteen. Seurassa uskotaan, että laadukkaasti ja pitkäjänteisesti tehty työ kantaa hedelmää ennemmin tai myöhemmin. Tällä kaudella on ollut havaittavissa se, että EIF pystyy haastamaan ja jopa voittamaan ennalta kovempia vastustajia.

”Meillä on alla todella hyvä preseason. On kuitenkin muistettava, ettei kukaan uskonut kuinka pitkälle voimme yltää cupissa, sillä aloitimme sen 0–3-tappiolla FC Interiä vastaan. Suurin muutos uudessa valmennuksessa on se, että emme tehneet perinteisiä fyysisiä harjoitteita laisinkaan. Kaikissa harjoitteissa oli aina pallo mukana. Toki monissa asioissa huomaa, että uusi espanjalainen valmentajamme ajattelee asioista täysin eri lailla kuin mihin Suomessa ollaan totuttu”, Estlander kertoo.

Kausi Ykkösessä on vasta päässyt hyvään vauhtiin ja vielä on liian aikaista vetää johtopäätöksiä sarjasijoituksista tai mahdollisista kasteista heikompien ja parempien joukkueiden kesken.

”Uskon, että sarja säilyy tasaisena loppuun saakka. Tällä kaudella pari peräkkäistä voittoa voi palauttaa takaisin kärkitaistoon, kun taas pari tappiota voi sysätä putoamistaistoon”, Estlander laskee.

Suomenruotsalaisessa EIF:n ajattelumallissa on aavistus ruotsalaisuutta, jossa tavoitteiden asettamisen sijaan uskotaan menestyksen olevan luontaista seurausta laadukkaasta työnteosta. Menestys ei ole sattumaa, vaan laadukkaalla päivittäisellä tekemisellä siihen pääsyyn voidaan vaikuttaa.

”Haluamme edetä pienen askelin eteenpäin ja jo nyt saavutettu menestys on osa luontaista kehityskulkua. Haluamme panostaa nuoriin lahjakkaisiin pelaajiin, joiden avulla menestystä voi saavuttaa”, liki 20 vuotta EIF:ssä toiminut manageri Peter Haglund perustelee.

 

Pelaajahautomo vailla vertaa

Viimeisten vuosien aikana EIF:stä on lähtenyt korkeimmille sarjatasoille pelaajia, kuten Benjamin Källman, Robin Sid ja Keaton Isaksson, mutta myös ulkomaalaiset Paul Kouakou ja Mohamed Doumbia, joka siirtyi tammikuun siirtoikkunassa Tshekin pääsarjaan FK Dugla Pragiin.

”Doumbian siirtosumma varmistuu vielä, mutta hänestä saatu vuokraraha on seuran talouden kannalta merkittävä. Haastavin juttu on nimenomaan saada taloudellinen puoli seurassa samalle tasolle kuin urheilullinen puoli”, Haglund myöntää.

EIF ei ole pelkästään suomalaisten nuorten pelaajahautomo, vaan seurassa pelaa lukuisia ulkomaalaisia, jotka eivät välttämättä ole valmiita pelaajia vielä joukkueeseen liittymisen yhteydessä, mutta heissä nähdään valtava potentiaali.

”Saimme tämän kauden joukkueeseen Norsunluurannikon alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa pelaavan, vuonna 1999 syntyneen topparin Ulrich Meleken, josta uskotaan kehittyvän pelaaja kansainvälisille kentille. Meillä on ollut onni löytää luotettavia agentteja, jotka tarjoavat meille pelaajia kehittymään. Myös sana hyvin tehdystä kehitystyöstä kiirii nopeasti”, Haglund sanoo.

 

Unelmana liiganousu

Ekenes Idrottsförening perustettiin jo vuonna 1905 ja kaksi vuotta myöhemmin seurassa pelattiin ensimmäiset jalkapallo-ottelut. Vuonna 1930, kun Suomessa ratkaistiin Suomen mestaruus ensimmäistä kertaa sarjamuotoisena, oli EIF mukana toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli silloisessa B-sarjassa. EIF nousi kuitenkin ylimmälle sarjatasolle kaudeksi 1933, mutta kohtalona oli päävalmentaja Ferry Forssellin alaisuudessa hävitä kaikki 14 ottelua tylyllä maalierolla 11–83. Seitsemän Tammisaaressa pelattua ottelua keräsivät lehtereille vain 1656 katsojaa eli keskimäärin vain 236 silmäparia ottelua kohden.

Toistaiseksi EIF:n liiganousu on vain etäinen unelma, mutta seurassa tehdään sen eteen hartiavoimin töitä. Ensiksi pitää lunastaa säännöllinen paikka Ykkösen kärkikastissa, vaikka toiseksi korkeinta sarjatasoa ovatkin ravisutelleet viime vuosina suuret vaihtuvuudet joukkueiden suhteen.

”On meidän unelmamme pelata vielä jonain päivänä Veikkausliigassa. Pitää kuitenkin olla realisti ja rahaa pitää löytyä enemmän. Yksin emme pärjää, vaan meidän on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä lähialueemme seurojen kanssa”, Estlander sanoo.

”Olemme pikkuhiljaa vahvistaneet asemaamme koko Raaseporin alueen seurana. Teemme jo tiivistä yhteistyötä Nummelan Palloseuran, Salon Palloilijoiden, Hangö IK:n ja Lohjan Pallon kanssa. Karjaalainen BK-46 haluaa vielä kilpailla omineen, mutta on kuitenkin muistettava, että olemme alueemme korkeimmalla sarjatasolla pelaava joukkue”, Haglund jatkaa.

Tammisaari liitettiin osaksi vuoden 2009 alussa perustettua Raaseporia yhdessä Karjaan ja Pohjan kanssa. Tammisaaressa itsessään asuu vajaat 15 000 ihmistä, kun taas Raaseporissa kokonaisuudessaan on noin 30 000 asukasta. Tällä kaudella EIF:n kotiottelut ovat menestyksestä huolimatta vetäneet alle 1000 katsojaa ottelua kohden. Yleisömäärän nostaminen ja tulobudjetin kasvattaminen on alueella suuri haaste. Mattfolk järkeilee, että Raaseporin talousalueella, niukoista asukasmääristä huolimatta, on mahdollista nousta pääsarjaan.

”Teoreettisesti se olisi ainakin mahdollista. Raaseporin lisäksi Hanko ja Inkoo ovat lähellä. Seuran pitää kuitenkin vielä kasvaa, jotta nousu olisi mahdollinen. Kasvua pitää tapahtua jäsenmäärissä, kotiotteluiden yleisömäärissä ja sponsoreissa. On kuitenkin muistettava, ettei ole olemassakaan yhtä ainutta keinoa saada kaikki ihmiset liikkeelle ja mukaan seuran taakse, mutta pyrimme vaikuttamaan pelin laatuun ja siten voitollisiin tuloksiin, jotta ihmiset innostuisivat seurastamme entistäkin enemmän”, Mattfolk sanoo.

 

Tilaa EOM-jalkapallolehti kotiisi, hinta vain 37,5 €/v! Tutustu ja tilaa täällä.