Haastattelu

Jalkapallon pelaaja-agentti huolissaan pelin intensiteetistä

Suomalaisten futissarjojen, pääsarja Veikkausliiga mukaan lukien, intensiteetti ja pelitempo eivät ole riittävällä tasolla, sanoo pelaaja-agentti. Se tuo monia haasteita eurocupeissa pärjäämiseen ja pelaajakehitykseen.

 

Teemu Turunen on pelaaja-agentti, joka on toiminut tehtävässään seitsemän vuoden ajan. Turunen on entinen jalkapalloilija, joka pelasi Veikkausliigan lisäksi Norjan ja Ruotsin sarjoissa ja lopulta ura päättyi loukkaantumisten takia vain 25-vuotiaana. Viimeiseksi jääneellä kaudellaan hän oli nostamassa FC Lahtea takaisin Veikkausliigaan.

 

Turunen on huolissaan suomifutiksen pelitemposta. Ongelma on laaja, sillä se ulottuu Veikkausliigasta juniorisarjoihin. Pelitempon heikkoudella on selkeät vaikutukset niin pelaajakehitykseen kuin myös siihen, millaisiin ulkomaalaisiin sarjoihin suomalaisia pelaajia voidaan saada siirtymään.

 

”Maailmalla peli nopeutuu koko ajan. Tähän vallitsevaan tilanteeseen on puututtava, sillä muuten tulee valtavia ongelmia. Skotlantiin siirtynyt Benjamin Källman kertoi viikon jälkeen, että tempo on aivan toisesta maailmasta. Ja nyt ei puhuta mistään absoluuttisesta huippusarjasta”, Turunen sanoo.

 

Turunen sanoo, että Suomessakin pitäisi herätä siihen, että kansainvälisessä jalkapallossa ollaan siirrytty pelaamaan entistäkin voimakkaammin niin sanottua transitiojalkapalloa.  Käytännössä vauhdin noustessa on alettu kiinnittää huomiota ennen kaikkea tilanteidenvaihtoihin eli siihen miten toimitaan, kun menetetään pallo tai kun saadaan pallo takaisin oman joukkueen haltuun.

 

”Suomalaisessa jalkapallossa pallonhallinta on saanut keskusteluissa ja pelitavoissa ylivallan. Pallonhallinta ei sinällään ole mikään ongelma, paitsi jos se saa ylitsevuotavat mittasuhteet pelitavassa. Pallonhallinta itsessään ei saa olla itse tarkoitus, vaan hallintajaksojen pitäisi aina johtaa maalipaikoille. Tuntuu, että pallonhallintaprosentti ja joukkueen kerryttämät syöttömäärät ovat joillekin liigajoukkueille tärkeämpi mittari kuin maalipaikkojen luominen. Maalipaikoille ja ahtaisiin väleihin syöttäminen sekä pallon keskittäminen mielletään riskiksi ja se on siten kiellettyä”, Turunen huokaa.

 

18.9.2011, Kisapuisto, Lahti.Ykkšnen 2011, FC Lahti – JIPPO..Teemu Turunen – FC Lahti.

 

 

Kyse identiteetistä

 

Turusen mukaan ongelman juuret juontavat siihen, ettei Suomessa ole päästy vieläkään yhteisymmärrykseen suomalaisen jalkapallon identiteetistä. Millaista jalkapalloa Suomessa oikeasti halutaan ja pystytään resurssien mukaan pelaamaan ja millainen on prototyyppinä suomalainen jalkapalloilija?

 

”Jos mietitään 30 kaikkien aikojen parasta suomalaista ulkomaille siirtynyttä pelaajaa, on heistä valtaosa ollut pelaajia, jotka uskaltavat mennä epämukavuusalueelle, ovat kovia tekemään työtä joukkueen eteen ja ovat taktisesti erinomaisia. Näillä leveysasteilla ei pitäisi olla mikään mahdottomuus rakentaa fyysisesti hyviä pelaajia, jotka sopeutuvat hyvin nykyfutiksen haasteisiin. Suomalaisten pitäisi olla eteenpäin pelaavia ja fyysisesti vahvoja pelaajia”, Turunen sanoo.

 

Turunen on jo nyt ennättänyt törmätä näihin kipupisteisiin yrittäessään saada kaupatuksi pelaajia Suomesta eteenpäin tasokkaampiin sarjoihin.

 

”Voin sanoa, että usea siirto on kariutunut sen takia, kun seuran skoutti, urheilutoimenjohtaja tai valmentaja on tullut katsomaan liigapeliä paikan päälle. He ovat olleet äärimmäisen pettyneitä heikosta temposta ja sanovat, etteivät he osaa arvioida pelaajan osaamista, kun pelaaminen on liian laiskan näköistä”, Turunen toteaa.

 

Seurojen hankkiessa pelaajia pyritään riskit jättämään minimiin. Pelaajista imetään kaikki mahdollinen tieto ennen kuin häneen sijoitetaan suurinumeroisia summia. Mitä isommasta siirtosummasta on kyse, sitä pienemmäksi riskit halutaan minimoida.

 

”Totta kai pelaajan hankkiminen on aina jossain määrin riskibisnestä, mutta mikäli seura on valmis sijoittamaan uuden ennätyssumman pelaajaan, on heidän oltava varmoja siitä, että pelaaja pärjää uudessa ympäristössä ja sarjassa. Varsinkin ykkösjoukkueeseen hankittavalla pelaajalla ei silloin ole kuukausia aikaa tottua uuteen pelitapaan, tempoon, sarjaan ja niin edelleen”, Turunen täsmentää.

 

Vaatimustasoa ylöspäin

 

Turusen mielestä Suomessa treenataan liian kevyesti ja vaatimustasoa pidetään liian alhaisena. Hänen mukaansa parhaat pelaajat pärjäävät Veikkausliigan tempossa antaen vain murto-osan kapasiteetistaan. Jos mennään aivan huipulle, ei sellainen riitä missään nimessä.

 

”Jos nuori, lahjakas pelaaja pelaa liian kauan Veikkausliigassa, on edessä taantuminen. Tällä hetkellä ulkomaisia seuroja ei juurikaan kiinnosta 20 ikävuoden ylittäneet pelaajat, jos heistä pitäisi maksaa siirtokorvaus. Veikkausliigan pelitemposta on todella vaikea sopeutua uuteen ympäristöön”, Turunen sanoo.

 

Turunen haluaa täsmentää, että pelitempon nostaminen ei tarkoita missään nimessä sitä, että jokaisen joukkueen pitäisi alkaa järjestelmällisesti pelaamaan pitkää palloa. Kaikkeen tekemiseen, niin pallottomaan kuin pallolliseen, pitää vain saada lisää terävyyttä, nopeutta.

 

”Veikkausliigan heikkoa tempoa selitellään yleisesti ottelumäärillä ja sillä, että Suomessa pelataan liikaa otteluita liian lyhyellä aikavälillä. Se ei ole mikään selitys, sillä meillä on yli neljän kuukauden preseason, jonka aikana pelaajat on mahdollista laittaa fyysisesti hyvään kuntoon. Suurin ongelma on joukkueiden riskejä välttävä, puuduttavaan ja hitaaseen pallonhallintaan perustuva pelitapa. Pallollisen joukkueen hidas, sivuttaissuunnassa tapahtuva näennäinen pallonhallinta, puolustavan joukkueen matalaan blokkiin perustuva puolustaminen ilman kollektiivista prässiä yhdistettynä täysin riskit minimoivaan hyökkäyspelaamiseen johtaa pelitempon täydelliseen romahtamiseen. Tästä seuraa, ettei pelaajat kehity eikä yleisö viihdy”, Turunen perustelee.

 

Mikäli ongelmakohtiin ei puututa, on sillä kohtalokkaat seuraukset lähitulevaisuutta ajatellen. Suomalaisseurojen heikko menestys eurocupeissa saa jatkoa ja samalla Suomi jää jälkeen kansainvälisestä jalkapallosta pelaajakehityksenkin osalta. Jäävuoren huippuna on A-maajoukkue, johon ei saada enää riittävän tasokkaita pelaajia karsinnoissa pärjäämistä ajatellen.

 

”Mielestäni meidän pitää kehittää pelaajia ennen kaikkea hyviksi roolipelaajiksi. Islanti on siitä hyvä esimerkki. Islantilaiset pärjäävät hyvän fysiikkansa ansiosta, mutta he ovat myös taktisesti kypsiä pelaajia. Jokaisessa joukkueessa on tilausta tällaisille pelaajille ja siksi islantilaiset pelaajat ovat päässeet askel askeleelta parempiin sarjoihin ja seuroihin”, Turunen sanoo.

 

Työnsä puolesta jalkapalloa tiiviisti seuraava Turunen haluaa, että suomalaiset jalkapalloseurat kollektiivisesti kokoontuisivat pohtimaan tätä dilemmaa ja olisivat valmiita rajuihin muutoksiin. Vuonna 2011 peliuransa päättänyt Turunen sanoo, että viimeiset vuodet suomifutis on polkenut liiaksi paikallaan. On aika ottaa seuraava askel kohti kansainvälisiä trendejä.

 

”Vaikka niin paljon suomifutista rakastankin, olen nähnyt tällä kaudella liikaa tylsiä otteluita. Miten houkutella otteluihin uusia ihmisiä, kun edes siellä normaalisti viihtyvät eivät halua mennä niitä katsomaan? Erään ulkomaalaisen seuran urheilutoimenjohtaja totesi nähtyään yhden ottelun, että “the level is terrible”. Eikö meidän pitäisi viimein aukaista molemmat silmät totuudelle?”, Turunen jyrähtää.

 

Kimmo Muttilainen

kimmo@eom.fi

 

Tämä ja paljon muuta laatusisältöä EOM-lehdessä – tilaa EOM-lehti kotiisi hintaan 37,50€ / vuosi!