Analyysi

Kommentti: RoPS-konkarin sivallus muutti VPS:n kauden suunnan

Vaasan Palloseuran alkukausi oli odotetun hankala, vaikka minkäänlaisesta kriisistä ei voitukaan puhua. VPS oli voittanut kauden 12 ensimmäisestä ottelustaan kolme ollen matkalla sinne, mihin joukkueen arvioitiinkin kuuluvan: Veikkausliigan keskikastiin.

Futis on kuitenkin loppupeleissä pienestä kiinni, ja iso muutos ei pakosta vaadi kuin pienen tönäisyn. Vepsu on tästä hyvä esimerkki: 12. kesäkuuta pelattu RoPS-VPS-ottelu oli vaasalaisille synkkä, kun RoPSin kokenut johtaja Antti Okkonen sivalsi rovaniemeläisille 1-0-voiton ottelun lisäajalla. Tappio oli VPS-ryhmälle iso henkinen kolaus, mutta se kasvatti luonnetta ja herätti lopulta nukkuvan karhun. VPS:n päävalmentaja Petri Vuorinen onkin painottanut, että tuo kesäkuinen RoPS-tappio oli hyvästä.

Sen jälkeen VPS on ollut koko sarjan parhaimpia joukkueita, kun vaasalaisnippu nappasi seuraavasta seitsemästä ottelustaan kuusi voittoa. Mukaan mahtui yksi kauneusvirhe, kun HJK löi Vepsun Helsingissä maalein 5-0. Upean putken jälkeen seura on tahkonnut kaksi tasapeliä, joista viimeisin nähtiin SJK:n vieraana. VPS pelasi kaikkiaan kuuden ottelun mittaisen tappiottoman putken, jonka aikana vaasalaiset hilasivat itsensä sarjataulukossa jopa kolmanneksi.

Sen jälkeen VPS on hävinnyt kaksi seuraavaa otteluaan liigan tyvipään taistoon kuuluvia SJK:ta ja TPS:aa vastaan. Tappioista huolimatta VPS on näyttänyt pystyvänsä pelaamaan kärkijoukkueiden tasolla, mutta mikä VPS:n pelissä sitten lopulta muuttui? Loppupeleissä kyse on siitä, että VPS löysi uuden vaihteen henkisellä puolella, minkä vuoksi pelisapluuna alkoi toimia.

VPS on pystynyt puolustamaan yhtenäisesti pitäen vastustajat kurissa hyökkäyskolmanneksella. Jokainen pelaaja tietää paikkansa, miksi vastustajien tila on jäänyt vähiin. Kaiken lukkona häärii maalivahti Samu Volotinen, joka on venynyt lukuisia kertoja huippupelastuksiin. Vepsu pystyy myös sopeutumaan vastustajan mukaan ja vaihtamaan omaa taktiikkaansa tarpeen tullen. Monipuolisuus onkin tämän päivän jalkapallon yksi avaintekijöistä, ja se on huomattu Pohjanmaallakin.

Vaasassa on myös tarpeeksi laadukas nippu toteuttamaan Vuorisen pallollista pelitapaa: puolustajat pystyvät ohittamaan prässin ja avaamaan peliä, ja keskikentällä sekä laidoilla on löydetty keinot murtautumaan viimeiselle kolmannekselle, jossa tulos on ollut loistavaa. VPS on takonut viimeiseen yhdeksään otteluun 15 maalia. Kärkiaseet Douglas Cae, Juha Hakola, Juho Lähde, Jerry Voutilainen ja Sebastian Strandvall ovat vastanneet huutoon ja pitäneet huolen vaasalaisten tehokkuudesta.

Samaan hengenvetoon on todettava, että Vepsun saldo voisi olla toisenlainenkin: viimeisessä kolmessa ottelussa on näkynyt ongelmia ja rökäletappio TPS:lle tuntuu taatusti henkisesti. VPS:llä on mielenkiintoinen loppukausi, sillä joukkueen ympärillä riittää kysymysmerkkejä: heitteleekö taso pelien sisällä? Pystyykö joukkueen nimetön puolustuskalusto nousemaan vielä paremmalla tasolle? Entä riittääkö joukkueen kapea materiaali pitkälle syksyyn? VPS:n suunnalta on kuulunut viestiä, ettei uusia hankintoja enää tule. Ikävä kyllä, juuri tämä voi pilata rankan syyskauden. Yksi huippuvahvistus puolustukseen olisi voinut tulla tarpeeseen.

Toni Rajamäki