Kolumni

Kommentti: Seinäjokelaisfarssin juuret ovat johtoportaassa

SJK teki sen taas! Seura erotti päävalmentajansa Tommi Kautosen, jonka tilalle palkattiin välittömästi Alexei Eremenko Senior. Mieleen tulee pakostakin viime kauden ruljanssi, jossa päävalmentajia tuli ovista ja ikkunoista. Eremenko on viimeisen puolentoista vuoden aikana SJK:n kuudes päävalmentaja, sillä viime vuonna SJK:n peräsimessä olivat vuorollaan Simo Valakari, Sixten Boström, Manuel Roca, Brian Page (rinnallaan Toni Lehtinen) ja Tommi Kautonen, jonka työ alkoi saman tien viime kauden päätyttyä.

Valakarin jälkeen yksikään päävalmentaja ei saanut työrauhaa, vaan jokaiselta odotettiin tulosta heti kättelyssä. Valitettavasti ammattilaisjalkapallo ei toimi niin. SJK-johdon luultiin ottaneensa opikseen, kun Kautoselle lyötiin käteen kolmivuotinen pahvi, ja ulospäin huokui uusi projekti, jolle annetaan aikaa. Aivan samalla tavalla kuin Valakarille annettiin aikoinaan aikaa.

Mutta miten kävikään? Kautonen sai aikaa noin puoli vuotta, ja se riitti. SJK:n peli oli pahasti sekaisin, eivätkä tulokset tyydyttäneet, mutta onko syy sittenkin muualla kuin päävalmentajassa? Kautoselle ei ensinnäkään annettu tarpeeksi hyvää joukkuetta, joka olisi voinut realistisesti olla pelillisesti samalla viivalla esimerkiksi HJK:n kanssa. Joukkueessa oli toki Mehmet Hetemaj’n ja Reuben Ayarnan kaltaista tähteä, mutta Kerhon johto oli unohtanut hankkia laatupelaajia laidoille ja kärkeen. Joukkueen ainut laadukas laituri on Billy Ions, ja hänkin on ollut koko alkukauden sivussa. Siitä päästäänkin seuraavaan ongelmaan, joka ei helpottanut Kautosen tilannetta: SJK on kärsinyt lukuisista loukkaantumisista, eikä sillä ole ollut vielä kertaakaan käytössä parasta mahdollista avauskokoonpanoaan tämän kauden aikana.

Mutta seinäjokelaisherrat näkivät syyn vain Kautosessa, miksi jälleen yksi projekti on vedetty vessasta alas.

Seinäjoellakin luulisi olevan sen verran pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä siitä, ettei sekaisin olevan joukkueen pelillinen loisto tapahdu sormia napsauttamalla. Pelillinen huippu löytyy kovan työn tuloksena, ja se kantaa hedelmää vasta paljon myöhemmin. Uskallan väittää, että Kautosen SJK olisi ollut syksyllä vahvassa vedossa, ja ensi kaudella Kerho olisi ollut alusta lähtien taistelemassa kärkisijoista. Pelillisen punaisen langan löytäminen, loukkaantumiskierteen katkeaminen ja heinäkuun pelaajahankinnat olisivat kääntäneet kelkan viimeistään elokuussa.

Esimerkiksi pitkään Etelä-Pohjanmaalla toiminut Valakari sai aina työrauhan, ja moni tuntuu unohtaneen, ettei nykyisen Tromsö-luotsin taival SJK:ssa ollut aina ruusuilla tanssimista: Valakarinkin joukkueet olivat monesti kevätkaudella pahasti ongelmissa, mutta pitkän kauden aikana peli kehittyi, ja SJK sai päättää kautensa kärkipäässä. Hyvä lopputulos syntyy työrauhasta ja luottamuksesta. Näitä asioita SJK-johto ei ole antanut kenellekään Valakarin jälkeen.

Mutta jos tästä episodista voidaan miettiä hyviä puolia, niin sellaisiakin löytyy. EOM-lehden saamien tietojen mukaan Kautosen sopimuksessa oli optio, jolla sopimus voidaan purkaa aina kauden jälkeen. Eli periaatteessa Kautosella oli seuraan vain yhden vuoden sopimus, vaikka se uutisoitiin kolmen vuoden pahvina. Näin ollen Raimo Sarajärvi kumppaneineen joutuvat maksamaan Kautoselle palkkaa vain tämän kauden osalta.

Toinen hyvä puoli on se, että Eremenkon pitäisi olla erittäin kelvollinen pääkäskijä SJK:lle. Etenkin miehen tausta nuorten pelaajien kehittäjänä sopii eteläpohjalaisille, jotka haluavat olla Suomen paras seura pelaajien kehittämisessä. Fasiliteetit ovat kunnossa, seuran reservijoukkue on laadukas, ja nykyään Seinäjoella on myös jalkapallolukio. Eremenko teki Jarossa mahtavaa työtä, mutta resurssit olivat rajalliset. Nyt resurssit ovat parasta A-luokkaa, joten kuinka mahtavaan tulokseen Eremenko vielä yltääkään?

Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka paljon hän saa aikaa? Milloin SJK:n pitää olla Veikkausliigan kärkeä, jotta Eremenko saa pitää työpaikkansa? Seinäjokelaisten kannalta ei voi kuin toivoa, että uusi projekti saa kerrankin aikaa. Tällöin SJK nousee ennemmin tai myöhemmin HJK:n rinnalle. Pitkällä tähtäimellä haave Pohjoismaisesta suurseurasta voi jopa toteutua, mutta SJK-johdon on nyt unohdettava lyhytnäköinen ajattelutapa.

 

Toni Rajamäki

Kuva: Juha Tamminen