Artikkeli

Jari Åhman – Ihmisten johtaja

Seison Kemin rautatieaseman ratapihan kolkossa maisemassa ja odotan. Olen sopinut tapaavani hiljattain avatussa uudessa kahvilassa miehen, jonka työtä olen seurannut intensiivisesti, analysoiden sitä ja perehtyen sen tuloksiin ja aikaansaannoksiin. Aivan kuin jonkinlainen puoliammatillinen, lajiromanttinen side olisi jollain tapaa olemassa jo ennen kuin tapaamme ensimmäistä kertaa kasvotusten. Pyörittelen mustekynää kädessäni ja naksuttelen sitä tavalleni uskollisena yrittäen samalla bongata potentiaalisen näköistä saapujaa. Näin lopulta käykin, kun pohjoistuulen saattelema, siniseen seuran takkiin sonnustautunut pyöräilijä viilettää ratapihan takaisen metsikön läpi. Kun ratsu on saatu lepäämään kivijalan juureen, ojentuu miehen käsi varmaotteiseen kädenpuristukseen.

”Tämähän oli ihan hyvä aika, kerkeän tästä katsomaan vielä akatemian peliäkin”, hän toteaa ja samalla ihmettelen ääneen tiivistä aikataulua.

Seuraavalle päivälle on tiedossa vieraspelimatka Vaasaan, kokonaistaipaleeltaan 852 kilometriä.

”Kokeillaan tehdä tätä nyt poikkeuksellisesti näin, kun Vaasa on tuossa lähellä.”

Lähellä. Kaikki on niin kovin suhteellista. On kuitenkin olemassa ihmisiä, joille tämä kuitenkin on vain arkea ja jopa enemmän, tapa elää muiden tapojen joukossa. Yksi heistä on Jari Åhman.

Kaikki alkaa perinteistä

Kemiläinen jalkapallomylly on varmasti tuttu jollain tavalla jokaiselle kemiläiselle. Se on ollut kosketuksessa nuoriin urheilijanalkuihin halki sukupolvien ja sen uumenista on tuotettu nimimiehiä aina maajoukkuetasolle asti. Karihaaran kaupunginosasta kotoisin olevat tuntevat Visan ja Tenhon historian, Karjalahden Ihmeen nimen tietävät osaavat nimetä sujuvasti FC-88:n aina Norjaan ja Italiaan asti pelaamaan päässeet kasvatit ja Sauvosaaren lehtereillä pitkään istuneet puhuvat edelleen sujuvasti KePS:ta ja ”kepsiläisistä”. Jari Åhman on näistä viimeiseksi mainitun kasvatti.

”Olisikohan ollut -87, kun pelasin ensimmäisiä miesten pelejäni KePS:ssa noin 14–15-vuotiaana,” Åhman kertaa alkutaivaltaan pelaajana.

Hän luonnehtii itseänsä juniorilahjakkuudeksi, jota kiinnostivat monen muunkin nuoren ja vilkkaan miehenalun tapaan muutkin asiat, kuin jalkapallo. Virheelliset tietoni hän oikaisee välittömästi ja ilmoittaa pelanneensa hyökkääjän sijaan keskikenttämiehenä. Kuvaus omista kyvyistä ja ominaisuuksista pelaajana napsahtaa nopeasti vailla pienintäkään epäröintiä:

”Taitava. Sellainen taitoniekka. Hyvä syöttelijä – se oli sellainen oma juttu. Vähän tuittupäinen sitten myös ja siihen se oma ura ehkä vähän sitten kaatuikin. Kovasti tuli keltaisia ja joskus punaisiakin kortteja. Mutta sellainen taitava kaveri.”

KePS:n lisäksi Åhman on edustanut edellä mainittuja Visan Palloa, FC-88:a sekä Keminmaan Palloa, mikä on tyypillistä kemiläiseen jalkapallomyllyyn jalostumaan päätyneelle pelaajalle. Useiden kemiläisten seurojen jalkapallojaostojen yhteisvedon myötä alueen jalkapallokartta sai aikanaan myös uuden kiintopisteensä, PS Kemi Kingsin.

Åhmanin taival kohti PS Kemiä ja sen valmennusryhmää alkoi kuitenkin oman valmentajauran ensiaskeleiden ottamisella; mukaan mahtui juniorijoukkueita, pelaajavalmentajana toimimista ja edustusjoukkueiden valmennusta – välillä myös useampaa näistä samanaikaisesti. Tämäkään ei ole kemiläisessä jalkapallokulttuurissa ja sen parissa toimivien henkilöiden keskuudessa mikään tavaton ilmiö. Edustukset ja työnsarka liukuvat seurojen lävitse esimerkiksi reservijoukkue-mallisen yhteistyön myötä ja pelaamaan ja valmentamaan saatetaan päätyä saman kauden aikana useammassakin uniformussa.

Mentorin vaikutus

Kuluvalla kaudella Jari Åhman yrittää taas johdattaa PS Kemin sarjassa säilymiseen oikeuttavaan sijoitukseen.

 

 

Lokakuussa 2012 PS Kemi tiedotti Åhmanin liittymisestä joukkueen valmennusryhmään kakkosmieheksi ja oikeaksi kädeksi tulevan kauden päävalmentajalle. Vaiherikasta Kakkosen taivalta läpi vetänyt Juhani Himanka jätti valmennusryhmänsä kanssa ruorin uuden valmennuksen käsiin, jonka myötä käynnistyi uusi ajanjakso PS Kemin historiassa. Organisaatio koki voimakkaan muutoksen kohti ammattimaisempaa toimintakulttuuria, alueen pelaajille avautui uusi kilpailuasetelma ja PS Kemin asema alueellisen jalkapallon keihäänkärkenä vahvistui. Jokainen muutos tarvitsee käynnistävän voimansa ja Kemissä koettu mullistus personoituu hyvin vahvasti jalkapallon muotoisen sydämen omaavaan herrasmieheen Englannista. Hänen nimensä on Tommy Taylor.

Thomas Frederick Taylor, tuttavallisemmin Tommy, oli kirjavan valmennusuransa aikana kehittänyt maineen ongelmanratkaisijana, ”troubleshooterina”, kuten hän itse luonnehti rooliansa The Telegraphin julkaisemassa artikkelissa, joka käsitteli muun muassa miehen eksoottista Suomen toimeksiantoa. Entinen Englannin alle 23-vuotiaiden kapteeni, sekä Leyton Orientin ja West Hamin luottopuolustaja toimi Leedsissä amerikkalaislähtöisiin pelaajiin keskittyneen akatemian valmentajana, kun tiet kohtasivat Kakkosessa käymistilassa polkevan ja suuntaansa etsivän PS Kemin kanssa. Amerikkalaisia pelaajia löytyi Kemistä jo entuudestaan ja lopulta Taylor kutsuttiin seuraamaan PS Kemin kauden päätöstä. Ei mennyt kauaa, kun PS Kemi tiedotti uuden valmennusryhmän kokoonpanon julkisuuteen – vetovastuuussa tammikuusta lähtien olivat päävalmentaja Tommy Taylor, apulaisvalmentaja Jari Åhman sekä maalivahtivalmentaja Juho Luukkonen.

Åhmanille PS Kemin historian tärkeimmän ajanjakson alku merkitsi organisaatiossa nimenomaan ammattimaisuuden rantautumista Kemiin.

”Hän toi sellaista kulttuuria Englannista mitä meillä ei ollut aikaisemmin ollut. Treenaamista, määriä ja laatua, palautumista. Paljon liikkuvuutta, ketteryyttä ja fysiikkaa, mutta kuitenkin niin että peliväline oli mukana treeneissä. Silloin oltiin tosi kovassa kunnossa”, Åhman kertaa Taylorin vaikutusta PS Kemille.

Pelityylillisesti PS Kemi koki myös merkittävän muodonmuutoksen ja joukkueeseen vielä tänäkin päivänä yhdistettävä suoraviivaisuus ajettiin vahvasti sisään pelikirjaan. Tulosta syntyi nopeasti ja aggressiivisesti prässäävä ja kiinni ottava PS Kemi alkoi herättää huomiota Kakkosessa. Jälkeenpäin katsottuna pelityyli ei ollut Åhmanille kuitenkaan se omimmalta tuntuva kokonaisuus, vaikka varsinkin tänä päivänä moni saattaisi kuvitella täysin toisin.

”Pelityylillisesti se ei ollut sellaista mitä itse mielelläni tykkäisin pelata ja peluuttaa, mutta se yksinkertaisesti toimi. Se sopi meidän pelaajille.”

Taylorin aina juniorityöhön asti ulottuva työ kemiläisessä jalkapalloyhteisössä vaikutti vahvasti myös hänen kakkosmieheensä.

”Se, miten tosissaan tätä hommaa pitää tehdä, se tarttui. Puolivillaisella tekemisellä ei saa kuin korkeintaan puolivillaista joukkuetta”, Åhman toteaa.

Tuoreen valmennuskolmikon kausi päättyi nousukarsintatappioon Helsingin IFK:lle, joka marssi Kemin nenän edestä Ykköseen. Taylorin kanssa oli kuitenkin sovittu 1+1-vuotinen sopimus, joten ylöspäin tähtäävä kehitys oli pyritty takaamaan ja luomaan pohjat seuraavan kauden uudelle ponnistukselle kohti Ykköstä. Myös Åhman oli kiinnitetty seuraavaksi kaudeksi valmennustiimiin. Menestys jatkui ja nousu toteutui kaudella 2014 Vaasan IFK:n kustannuksella. Ykköstä varten oli isketty selvä tähtäin eteenpäin ja kaasujalka oli painettu tiukasti pohjaan.

Turbulenssin keskeltä Veikkausliigaan

Kovaa vauhtia eteenpäin paahtava organisaatiomuutos koki kuitenkin ravisuttelevan muutoksen, kun PS Kemi tiedotti kalenterin käännyttyä vuoden 2015 puolelle Tommy Taylorin pyytäneen sopimuksensa purkamista yksityisiin syihin vedoten. Taylor alleviivasi mahdollisia tulevia seuraajiaan ja kertoi huomioineensa apulaisvalmentajansa Åhmanin sekä kapteeni Tuomo Könösen valmennuskyvyt ja pohjusti näin tulevan valmennusryhmän sopivuutta tehtävään. Seura julkistikin piakkoin Eerikkilässä valmennuskursseja jo käyneen Åhmanin uudeksi päävalmentajakseen ja Könönen astui odotetusti kakkosmieheksi. Seurassa vallitsi hetken aikaa äärimmäinen huolestuneisuuden tila, eikä kemiläinen jalkapalloyhteisö ollut ollenkaan varma organisaation tulevaisuudesta. Åhman muistaa myös sekaannuksen jakson selkeästi.

”Jokainenhan sitä mietti. Itsekin sitä mietti, että miten tästä jatketaan. Ensimmäisen harjoituskauden ja pelien aikaan sitä kuitenkin huomasi, että tämähän menee eteenpäin, että hommahan jatkaa vain kehittymistään. Sitten se huoli lähti pois.”

PS Kemin iskukykyisyys jatkui Ykkösessä ja joukkueesta nousi esiin uusia tehokkaita yksilöitä muun muassa Billy Ionsin johdolla. Åhmanille sitoutuminen joukkueen toiminnan ohjaamiseen ja vastuun kantamiseen merkitsi kuitenkin merkittäviä muutoksia aina siviilielämään asti.

”Aika hankala on hoitaa enää siviilityötä, kun mennään aamulla treenaamaan ja joukkueen aktiviteettejä tekemään päiväksi ja lähdetään neljältä kotiin. Ei siihen enää paljon muuta mahdu. Jotain ratkaisuja oli siviilityön suhteen tehtävä ja itse tein sitten sen, että jättäydyin pois.”

Myös joukkueen käytössä olevat kapeat resurssit vaikuttivat ratkaisevasti pikavauhtia päävalmentajaksi nousseen Åhmanin arkeen. Osaaminen ja tehot oli ulosmitattava kapeasta henkilöstöstä ja tehtäviä alkoi kertyä omallekin vastuulle melkoinen liuta.

”Siinä oli käytännössä Ykkösen kaudella minä ja huoltaja Tero Kälkäjä. Tume (Könönen) oli pelaajavalmentajana ja kävi kuitenkin siviilityössä siihen päälle, niin siinä sitä sitten vempuloitiin ja noustiin kaiken lisäksi vielä liigaankin.” Åhman kertaa.

Pelillisten harjoitteiden lisäksi muiden aktiviteettien rakennus ja kontrollointi jäi niin ikään tuoreen päävalmentajan osaamisen huomaan:

”Meillä kun ei ollut fysiikkavalmentajaa silloin, niin tein itse kaikki treenit salille. Kaikkialle kun ei voi revetä niin jostain kuitenkin pitää aina sitten luopua”, Åhman selventää ja nostaa jalustalle pelaajien omaehtoisen tekemisen korkean tason.

”Jos yrittäisi vielä siihen ehtiä katsomaan kaikkien aamu- ja iltasykkeet, toteamaan sitten, että jaa, olette menossa salille, minäpäs lähden mukaan, niin ei siitä yksinkertaisesti tule mitään. Siinä tulee hulluksi.”

Harmaiden pilvien alla käynnistynyt kausi päättyi PS Kemin nousuun Veikkausliigaan suoralla nousulla ja Ykkösen mestaruudella. Historiallinen ajanjakso oli nähnyt peräkkäiset nousut Kakkosesta Veikkausliigaan aivan äärimmäisyyksiinsä viedyllä venymiskyvyllä ja taistelulla niin kentällä, kuin sen ulkopuolellakin. PS Kemi astui liigakartalle, jolloin Taylorin käyntiin nykäisemä ja hänen seuraajiensa läpisaattama projekti oli saatu valmiiksi. Samaan aikaan Jari Åhman, vain muutama vuosi junioreiden parissa ja pelaajavalmentajana työskentelynsä sekä tavaratalossa vietettyjen vuosien jälkeen, oli lyhyessä ajassa noussut Veikkausliigajoukkueen päävalmentajaksi.

Johtajana ihmisten keskellä

Seuraavat liigakaudet saattoivat myös tuoreen liigavalmentajan uudenlaisen arvioinnin ja tarkastelun alle. PS Kemi arvioitiin toistuvasti, kuten kuluvallekin kaudelle, putoajasuosikkien joukkoon. Tutuksi käynyt kapeiden resurssien äärimmäinen ulosmittaaminen ja hankalissa olosuhteissa työskentely on luonut Åhmanista kuvan valmentajana, joka kasaa sekalaisista irtokappaleista ryhmän pelaajia yksinkertaisten pelillisten elementtien ympärille, laskee veneensä vesille ja pitää sen kauden kerrallaan pinnalla. Joukkueen rakennus lähtee joka kaudelle käytännössä tilanteesta, jossa edelliseltä kaudelta jatkaneet runkopelaajat voidaan laskea yhden käden sormilla. Kaikesta huolimatta Åhman onnistuu toteuttamaan PS Kemin ensisijaisen tavoitteen vuodesta toiseen; säilyttämään sarjapaikan valtakunnallisessa pääsarjassa.

Herääkin kysymys, onko Åhmanin kyvykkyys pelin vai ihmisten oivaltamisessa? Kokeeko hän itsensä enemmän peliorientoituneena valmentajana vai ihmisjohtajana?

”Ihmisjohtajana varmasti enemmän. Olen kuitenkin pyrkinyt sisällyttämään ja lisäämään tärkeitä pelillisiä nyansseja mukaan – koska ovathan ne tärkeitä – muttei niiden hallitsemisesta ole mitään hyötyä, jos et ole samalla tasolla pelaajien kanssa, puhu heidän kanssaan samaa kieltä. Nykyaikana ei enää toimi sellainen valmentaminen kuin meidän aikaan 80–90-luvuilla, jolloin se asia, vaikka iskettiin sinne päähän, hyvällä tai pahalla. Ei sellainen vaan toimi enää, pojathan sanovat, että he lähtevät kotiin.”

Åhman toteaa nauraen ja jatkaa:

”Siinä on kuitenkin 22 pelaajaa, joista 11 pelaa ja 11 on vaihdossa tai ei pelaa. Kyllä ne kaikki pitää pystyä ottamaan huomioon. Jos ne 11, jotka eivät pelaa, treenaavat huonosti niin silloin ne pelaavat pelaajatkin treenaavat huonosti.”

Ihmisten käsittelyään avatessaan Åhman kertoo myös huolehtivansa siitä, ettei hänen kanssaan pidetä kaunaa ja huolehtivansa erimielisyyksien selvittämisen loppuun asti työrauhan takaamiseksi.

”Tärkeintä on kuitenkin olla ihminen ihmiselle, vaikka minäkin olen joskus tiukka. Tuollakin kun joukkueessa joskus sanomista tulee, niin seuraavassa hetkessä pystytään aina sopimaan. Ei jätetä sinne sellaista kaunaa. En pidä sellaisesta ollenkaan. Pitkässä juoksussa se johtaa kuitenkin sellaiseen tyytymättömään puhumiseen ulospäin ja sen korttitalon kaatumiseen”, hän selventää.

Åhmanin käsitystä pelaajien taidoista ja sopivuudesta joukkueen pelitapaan ei voida myöskään missään nimessä sivuuttaa. Ahkera selvitystyö on kaikessa kattavuudessaan hämmentävää kuultavaa. Tuhansia liuskoja InStat-dataa, kymmeniä agenttien lähettämiä videoklippejä tai muuta tietoa päivittäin, pelaajien liikkuvuuden ja mekaanisten ominaisuuksien tarkkailua yhdessä joukkueen fysiikkavalmentaja Markku Lappalaisen kanssa. Työmäärä on uskomaton PS Kemin kapealle henkilöstölle. Nuoruudessaan syöttötaitoaan ja tekniikkaansa vaalinut entinen keskikenttämies omaa henkilökohtaista silmää erikoisille kyvyille ja osaa löytää yksilöitä ryhmän seasta. Yksi sellaisista on Veikkausliigan komeetaksi noussut Filip Valencic, joka tuli Kemiin keskenkuntoisena ja oli urallaan suunnattomalta vaikuttavan ajelehtimisen vaiheessa. Valencicin loppukauden esitykset nähtiin seurassa paikoin riittämättöminä ja optiota seuraavasta kaudesta ei oltu hyödyntämässä. Åhman kuitenkin näki miehessä sellaista, mitä moni ei pystynyt näkemään.

”Näin sen, miten taitava hän on suojaamaan palloa ja kuinka hyvä on yksi vastaan yksi-tilanteissa. Sellainen mies pystyy ratkaisemaan pelejä. Kun pelasimme 8 vs. 8-pelejä harjoituksissa, hän teki aina eniten maaleja”, Åhman kertaa.

Kauden viimeisen pelin päätteeksi valmentaja otti Valencicin puhutteluun ja käänsi asiat lopulta ratkaisevasti raiteilleen.

”Tiesin, että meiltä on lähdössä paljon pelaajia ja sanoin siitä Filipille. Sanoin myös hänelle, että jää vielä seuraavaksi kaudeksi, hoida itsesi kuntoon, treenaa kovaa ja pelaa ehjä kausi meillä. Sen jälkeen saat valita, minne menet, jos onnistut”, Åhman muistelee.

Loppu onkin historiaa slovenialaisen takoessa heinäkuuhun mennessä 8 maalia ja 4 syöttöä ennen siirtymistään Helsingin Jalkapalloklubiin ja päätymistään Veikkausliigakauden 2017 parhaaksi pelaajaksi. Kunnian kaikesta huolimatta Åhman suuntaa täysin pelaajalle itselleen.

”Muistetaan kuitenkin, että Filip teki sen työn itse. Hän treenasi ihan älyttömästi omalla ajallaan ja teki paljon ylimääräisiä harjoitteita omatoimisesti. Hyvä, että hän silloin jäi meille ja tämä kaikki kävi näin, ollaan siitä onnellisia.”

Jatkuvuus ja laadukkaan arjen haasteet

Vastavetona vuosittain toistuvalle miehistön murrosvaiheelle, on jatkuvuutta pyritty toteuttamaan tänä vuonna solmittujen kahden vuoden sopimusten myötä. Åhman näkee tämän luonnollisesti hyväksi joukkueelleen, koska monen muun joukkueen tapaan PS Keminkin joukkueenrakennus venyy liian myöhäiseksi ja yhdessä vedetty harjoituskausi jää rikkonaiseksi.

”Totta kai se edesauttaa sitä, että ensi kaudeksi saattaisi olla jo aika briljantti joukkue kasassa.”, hän alleviivaa.

Ulkomaalaispelaajien kanssa toimimaan tottuneen Åhmanin puhetta kuunnellessa ymmärtää, että ajan hengen mukaisesti keskustelu ajautuu pelaajien arjen toteutuksen tärkeyden ympärille. Puhumme siis laadukkaan arjen käsitteestä.

”Heitä on useampia ja he ovat joukkueen kanssa yhdessä tiivis yhteisö. Monesti he ovat sellaisia nuoria, parikymppisiä poikia joita kiinnostaa moni muukin asia. Paljon on ollut sellaisiakin, joiden kiinnostus on jalkapalloa ajatellen vähän siellä toisella puolen. Siinä monesti mitataan sitä, kuinka paljon pelaaja haluaa jalkapallossa edetä ja kehittyä ja kuinka paljon sitten se mukavan elämän eläminen kiehtoo enemmän.”

Esimerkillisesti ympärillä harjoittelevat kanssapelaajat sekä organisaation tarjoamista olosuhteista ammentava valmennus tuovat kuitenkin vaihtoehdot esille nuorelle pelaajalle.

”Kun saadaan ymmärtämään se, että kun teet vähän ekstraa ja onnistut niin voit päästä ihan oikeasti eteenpäin, päästä pelaamaan muuallekin”, Åhman täsmentää.

Valmennuksen näkökulmasta näyteikkunat sumentavat eteenpäin pyrkivien pelaajien käsityksen yhteisestä edusta:

”Joskus näkee sellaista, että tietynlaiset pelaajat haluavat aivan ehdottomasti päästä pelaamaan juuri HJK:ta tai SJK:ta vastaan ja sellainen ei sitten aina ole joukkueen kannalta ihan tervettä.”

Olosuhteisiin Åhman luonnollisesti toivoo parannusta ja näkeekin sen olennaiseksi joukkueen toiminnallisen puolen kannalta.

”Hirveästi annetaan tasoitusta muille joukkueille jo siinä, että me joudumme reissaamaan kotikaupungissakin jatkuvasti. Nähdään aamulla kopilla Sauvosaaressa, käydään Junkohallissa tai Karihaarassa varakentällä treenaamassa, palataan kopille suihkuun, mennään keskustaan syömään ja siitä salille. Useat joukkueet kuitenkin saavat sen päivän tehtyä siinä saman alueen sisällä, tulevat aamulla ja lähtevät illalla kotiin”, hän luettelee.

Kenttäolosuhteet luovat myös haasteita, joihin onneksi on tulossa helpotusta. Alkukauden kodittomuus luo Åhmanin mukaan haasteita myös henkisellä puolella.

”Onneksi nyt saadaan kenttä kuntoon ensikaudeksi. Eihän meillä ole nyt kuuteen kuukauteen sellaista kunnon kotia, missä olla. Sitäkään ei monesti tunnuta ymmärtävän, eikä sitä, kuinka paljon se meille aiheuttaa stressiä.”

Jalostuneempi pelitapa tasaisessa sarjassa

Täksi kaudeksi PS Kemi pyrkii hiomaan pelaamistaan kohti Åhmanille mieleisintä ja ominta pelitapaa; pallonhallintaan nojaavaa, kokonaisvaltaisempaa jalkapalloa. Vastustajiin Åhman tutustuu itse, edelliset ottelut videolle pelaajia varten työstää puolestaan apulaisvalmentaja Jari Pyykölä. Pelaajat saavat myös tarvittaessa yksilöityjä videoita vastustajan tiettyjen pelaajien ominaisista liikkeistä pelin sisällä. Rotaation pyörittämisen lisäksi haasteita on yksilöiden toteutuksen kannalta toimivimpien pelipaikkojen iskostumisessa ja pelaavan rungon hahmotuksessa. Åhman on kuitenkin haasteellisesta alusta huolimatta luottavaisin mielin ja uskoo työn tuovan aikanaan toivottua tulosta.

”Saadaan vaan se usko mukaan siihen omaan tekemiseen. Me kuitenkin pelataan pelivälineen hallinta ajatuksena edellä harjoituksissa koko ajan, nyt vähän turhaan pelätään sellaisia pieniä asioita. Kuten olen sanonutkin, niin tyytyväisiä olemme saaneet valmennusryhmässä olla siihen, kun meidän treenit ovat kuitenkin niin pirun hyviä. Ei siis vaan sillä, että olemme tehneet niistä niin hyviä, vaan että niissä ihan oikeasti tehdään asiat niin hyvin.”

Åhman näkee Veikkausliigan tällä kaudella armottomana ristiin pelaamisen sarjana, jossa selkeitä päävastustajia tai kasteja on hankala löytää. Varmoihin pisteisiin PS Kemi ei pääse tuudittautumaan ketään vastaan, mutta sen Åhman kokee pätevän myös muihin joukkueisiin.

”Nyt jos saat, vaikka nousijoistakin vastaan Hongan, niin tiedät jo nyt, että sieltä tulee tosi hyvin pelaava ja organisoitu joukkue vastaan. RoPS:n alku yllätti varmasti kaikki, mutta niin vain hekin hyytyivät TPS:aa vastaan kovan otteluruuhkan alla. Ei yhtään voi tietää mitä tapahtuu ja se on hyvä. Mielenkiintoinen kausi on käynnissä”, Åhman toteaa.

Avoimena eteenpäin

Oman tulevaisuutensa suhteen mies nakkaa nopean vastauksen naurulla höystettynä:

”Katsotaan. Omia siipiähän olisi kiva joskus kokeilla muuallakin, mutta onko se tämän vai useamman vuoden päästä niin eihän sitä tiedä. Mutta näitä hommia nyt tehdään, kun se on mahdollista.”

Valmentajaksi Åhman on ryhtynyt pysyvästi ja kannustaa muita asian kanssa pallottelevia samaan. Onko tavaratalomaailma siis taakse jäänyttä elämää?

”Takaisin en ole kyllä kaivannut”, Åhman nauraa ja päättää:

”Ne alamäet ja miten niitä kuljetaan ja sitten ne ylämäet, kun niitä noustaan – ei tällaista vaan ole missään muussa työssä. Ei tällaista vaan saa mistään muualta. En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutten minä tätä vaihtaisi mihinkään.”

 

Teksti: Joel Kallankari

Kuvat: Juha Tamminen