Kolumni

Veikkausliiga alkaa – oletko valmis?

Vaikka kotimainen jalkapallokausi on Suomen cupin otteluiden voimalla käynnistynyt jo tammikuussa, niin tulevana viikonloppuna se vasta käynnistyy toden teolla, kun Veikkausliigakausi alkaa. Kotimainen jalkapalloväki kokoontui keskiviikkona (4.4.) perinteiseen kauden avaustilaisuuteen Helsinkiin. Seuraavassa muutamia tilaisuuden herättämiä ajatuksia.

Veikkausliigalta ei ainakaan uskoa puutu, sillä jälleen kerran tulemme näkemään ”kaikkien aikojen Veikkausliigakauden”! Mitään uutta tuohon lausahdukseen ei toki sisälly, sillä samaa slogania on käytetty jo liigan alusta 1990 lähtien. Myönnettäköön, että odotukset liigakautta ajatellen ovat korkealla, mutta näin kotimaisen jalkapallon ystävänä ne ovat korkealla joka vuosi. Itselleni ne kaikkien aikojen kaudet ovat toki FC Jazzin kanssa saavutetut kaksi mestaruutta 1990-luvulla ja IFK Mariehamnin mestaruuskausi 2016.

Ennakkosuosikin asema on jälleen kerran HJK:n harteilla, niin kuin se on ollut jo vuosikausia, mutta hyvänä piristysruiskeena ovat tässä välissä olleet SJK:n ja jo mainitsemani IFK Mariehamnin mestaruudet. Ne ehkä opettivat stadilaisille pientä nöyryyttä ja viime kaudellahan Klubi ”otti taas omansa”. Lähes kaikissa ennakkoveikkauksissa se tekee sen taas. Tosin omassa EOM-lehden kausiveikkauksessani laitoin mestariehdokkaakseni Kuopion Palloseuran ja uskon edelleen vakaasti, että kierot savolaiset tekevät sen tällä kertaa.

Toki HJK on materiaaliltaan taas selvä ykkönen, mutta menneet kaudet ovat osoittaneet, että voittamiseen tarvitaan muutakin kuin kova pelaajamateriaali. Myös valmentajalla on oma roolinsa ja tässä tapauksessa Jani Honkavaara on mielestäni, jos ei nyt ihan valovuoden, niin ainakin selvästi, Klubikollegaansa edellä.

Putoajan viittaa puolestaan on vahvasti tarjottu PS Kemille ja Turun Palloseuralle, mutta onpa myös Rovaniemen Palloseura joidenkin ehdokkaana putoajaksi. Tässä vaiheessa kautta – siis ennen sen alkamista – en lähde veikkaamaan, kuka sieltä lähtee, vaikka tuossa EOM-veikkauksessani Kemin sinne laitoinkin. Eniten odotan tällä kaudella tason nostoa Turun Interiltä. Ainakin cupin pelien perusteella Inter seilaa kirkkaammilla vesillä kuin parin viimeisen kauden aikana ja jos homma pysyy kasassa, saattavat turkulaiset taistella jopa mitaleista.

IFK Mariehamn on tässä vaiheessa melkoinen arvoitus. Saarelaiset haikaavat takaisin eurokentille, mutta aivan toivotulla tavalla ei talvi ja kevät saarella ole sujunut. Joukkue menetti paljon Jani Lyyskin ja Tommy Wirtasen lähtöjen myötä, mutta myös Bobby Friberg da Cruz ja Brian Span jättivät melkoiset lovet paikattavaksi. Tilalle toki saatiin mielenkiintoisia uusia pelaajia ja aika näyttää löytävätkö he yhteisen sävelen. Harmillista toki on Philip Sparrdal Mantillan loukkaantuminen ja Julio Cesar Fernandesin pelikielto kauden kahdesta ensimmäisestä ottelusta, sillä näitä molempia joukkue tarvitsee ja kantaako nuoren maalivahtikaksikko Nordqvist-Lepola rahkeet?

Olosuhdeasiat – tuo jalkapallomme ikuisuuskysymys – nousivat myös esille puheenjohtajien puheenvuoroissa. Viime vuosina olosuhteissa on menty paljon eteenpäin ja ollaan edelleen menossa. Vaikka olosuhteet takatalvineen ovat maassamme haastavat, en henkilökohtaisesti edelleenkään hyväksy jatkuvaa lobbaamista tekonurmien puolesta. Onneksi sentään Interin Fabrizio Piccareta toi esille sen kannan, että jalkapallo on nurmikenttien peli.

Pientä parran pärinää nostatti myös liigan ehdoton kanta ottelusiirtoihin. Näihin ei enää suostuta ja joukkueilla on oltava kriteerit kattava varakenttä. Hyvä idea sinällänsä, mutta jos se varakenttä sijaitsee 200 kilometrin päässä, kuulostaa ajatus kyllä melkoisen kohtuuttomalta. Ajatelkaapa nyt, jos esimerkiksi Maarianhaminassa ei pystyttäisi 14.4. pelaamaan IFK M:n ja HJK;n ottelua, siirrettäisiin se IFK:n varakentälle, joka sattumoisin sijaitsee Töölössä, Helsingissä. Olisi aika kohtuutonta, että IFK joutuisi näin kauden aikana pelaamaan kolme kertaa Helsingissä, kun se muutenkin jostakin kumman syystä pelaa joka kausi kaksi vieraspeliä aina Helsingissä! Onneksi IFK:n seurajohtaja Peter Mattsson vakuutteli minulle, että 95 prosenttisella varmuudessa peli pystytään pelaamaan Wiklöf Holding Arenalla.

Niin ja se Turun derby. Jos Kupittaalla ei 21.4. pystyttäisi pelaamaan, pelattaisiin Turun derby Helsingissä. Sillehän nauraisivat jo kaalimaan aidatkin. Pelisilmää, pelisilmää nyt hieman kuitenkin.

Ja vielä kolmas asia eli liigan tämän kauden tv-näkyvyys, joka tietysti on minua henkilökohtaisesti sydäntä lähellä, sillä tähän kauteen lähdettäessä ennätyslukemani selostetuissa Veikkausliigapeleissä on 415.  Sanonta ”ennen kaikki oli paremmin” ei ainakaan tällä kaudella pidä paikkaansa, sillä uudet tuulet puhaltavat myös tällä puolella. Lähetysten laatuun ja kameroiden määrään on täksi kaudeksi tehty muutoksia ja ainakin cupin ottelussa EIF–Inter, kun systeemiä testattiin, se osoittautui toimivaksi kokonaisuudeksi. Ja nyt kun Yle Puhe häpeällisesti lopetti futiskierroksensa, sen paikkaajaksi pääsee Radio Suomipop, joka tekee omia Veikkausliigalähetyksiään ja kaikkien otteluiden selostukset ovat myös kuultavissa Supla-palvelun kanssa. Uusi tuottaja eli Sanoma satsaa siis tosissaan kotimaiseen jalkapalloon, mistä iso hatunnosto, jos hattua käyttäisin.

Yhteenvetona kaikelle tälle, luvassa on toivottavasti jälleen mielenkiintoinen jalkapallokausi ja mikä positiivisinta, seurojen upeasti toteutuneet kausikorttikampanjat ovat poikineet toivottavasti paljon uusia katsojia katsomoihin. Jokohan pian päästäisiin takaisin vuosien 2006 ja 2007 lähes 3 000 katsojan keskiarvoihin ja ylikin?

Ja muistakaa, jalkapallo on parasta paikan päällä ja Suomessa pelataan maailman parasta kotimaista Veikkausliigaa!

Timo Järvenpää

Kuva: Mari Hietala