Artikkeli

Herranmetsästä kajahtaa!

Herranmetsän kannattajat on Jämsänkosken Ilveksen innokas faniryhmä. He vaalivat rakasta seuraansa intohimoisesti ja tarvittaessa hyvinkin äänekkäästi.

Herranmetsä tuli tunnetuksi jo 1800-luvun lopulla kokontumispaikkana. Yli sata vuotta ja monta sukupolvea myöhemmin Herranmetsässä ääntä pitävät intohimoiset futisfanit, Jämsänkosken Ilveksen kannattajat.

Paikalliset tietävät kyllä, missä Herranmetsä sijaitsee, vaikkei navigaattori osaa neuvoa reittiä perille – paikalla kun ei ole virallista nimeä kirjoissa ja kansissa. Perimätieto ei kerro tarkkaan Herranmetsän nimen syntyhistoriaa. Alue kuului pitkään metsäyhtiölle, ja firman herrojen kerrottiin käyskennelleen alueella. Toisen tarinan mukaan Jämsän pappi on aikoinaan levittänyt siellä Herran sanaa, jolloin Jämsänkoskella ei ollut omaa kirkkoa.

Niin tai näin, Herranmetsä on ollut jo pitkään epävirallinen kokoontumispaikka ja on sitä edelleen.

”Olen kuullut, että monet olisivat jopa menettäneet talonsa siellä, kun ovat kännipäissään pelanneet korttia. Kun olen katsonut vanhoja kuvia Ilveksestä, niin Hertsussa on ollut aina porukkaa. Tämä meidän juttu on vain jatkumoa”, Ilveksen intohimoisiin kannattajiin kuuluva Olli Riikonen kertoo.

Herranmetsä eli tuttavallisemmin Hertsu on Ilveksen kannattajien koti. Herranmetsän kannattajien toiminta sai ison alkusysäyksen kesällä 2009 Suomen A-maajoukkueen kohdatessa Olympiastadionilla Venäjän.

”Teetimme siihen otteluun banderollin, joka maksoi muistaakseni 15 euroa. Siitä lähtien olemme puhuneet Herranmetsän kannattajaryhmästä. Sitä ennen Herranmetsä oli vain paikka”, Riikonen muistelee.

Fyysisesti Herranmetsä sijaitsee Jämsänkosken keskustassa. Puita on nykyään harvakseltaan, joten tuuheaksi metsäksi aluetta ei voi enää kutsua. Hertsusta aukeaa komea näkymä Jämsänkosken jalkapallopyhätölle. Kenttä nimettiin kesällä 2016 Jukka Virtasen pallokentäksi urheilun ja viihteen moniottelijan kunniaksi. Vanha puinen katsomo sijaitsee Hertsun vinkkelistä kentän vasemmalla puolella.

Mutta katsomoon ei Hertsun poppoo halua. He viihtyvät Ilveksen kotiotteluiden aikana parhaiten Herranmetsässä omiaan kannustaen.

”Kulmapotkuihin ja maaleihin meillä on tietyt laulut. Muuten menemme pitkälti tilanteen mukaan”, kannattajien äänitorvi Tommi Weijola selventää.

Lauluissa vilahtelee Ilveksen pelaajien nimiä. Myös seura ja paikallisuus korostuvat.

”Olen katsonut kannatusvideoita netistä ja tutkinut eri melodioita. Sitten kokeilen sanoituksia ja joskus huomaan, että se natsasi tuohon kohtaan tosi hyvin”, Weijola kuvailee laulujen työstämistä.

Ottelusta riippuen Herranmetsässä saattaa olla Ilvestä kannustamassa jopa 40 ihmistä. Heidän suhtautumisensa omaan seuraan välittyy kuuluvasti.

”Pelissä reagoi ja elää tunteella. Minun on vaikea olla hiljaa. Kannattajat kuuluvat siihen. Olemme intohimolla mukana. Se on kivaa. Ei sitä voi muutoin kuvailla, Weijola kuvailee.

Voisi jopa sanoa, että Keski-Suomen nelosessa pelaavan Ilveksen pelaajat saavat nauttia sarjatasoon nähden poikkeuksellisesta fanittamisesta.

”Kyllä peleihin pystyy keskittymään, mutta tunnelman voi aistia. Se antaa paljon ekstraa. Jotkut jaksavat vieläkin ihmetellä, että millainen meininki meidän kotipeleissä on. Pelin jälkeen kiitämme faneja, mutta kiitämme myös muuta yleisöä”, Ilveksen kapteeni Marko Nieminen sanoo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sekin erikoisuus on nähty, että myös vastustajan edustajat ovat tulleet kiitollisena taputtamaan Ilves-faneille.

”Pelaajat tulevat pelien jälkeen kiittämään meitä. He ovat sanoneet, että on hemmetin hieno pelata. Pelaajat arvostavat meitä”, Weijola iloitsee.

 

Epäluuloa faneja kohtaan

Isoin ja räiskyvin kannattajien tempaus nähtiin kesällä 2015, kun kentän päätyrajan läheisyyteen oli tuotu kylpytynnyri. Pelin aikana kannattajat kylpivät, lauloivat riehakkaasti, pärisyttivät moottorisahaa ja sytyttivät useita soihtuja sekä savuja samanaikaisesti.

”Joka vuosi pyrimme virittämään jotain uutta. Pitää tulla paikan päälle katsomaan, mitä olemme keksineet. Jo pelkkä ottelu Jämsänkoskella on hieno kulttuurin täyteinen tapahtuma, Riikonen naureskelee.

Tälle vuodelle fanit ideoivat telttasaunan, joka olisi pystytetty kentän viereen. Suunnitelma kuitenkin kaatui, koska kaupungilta ei siihen lupaa herunut. Ainakin osa kannattajaryhmän jäsenistä kokee, että heihin suhtaudutaan liian nuivasti.

Soihduttelu toi seuralle sakkoja, mutta laskun fanit kuittasivat itse.

”Keski-Suomen piiri on uhkaillut, että jos yksikin soihtu vielä palaa, niin Ilves suljetaan sarjasta. He luovat turhia uhkakuvia ja tällä tavalla yrittävät tukahduttaa meidät”, Riikonen ihmettelee.

Herranmetsän kannattajista tehtiin aiemmin perätön ilmianto Palloliiton Keski-Suomen piirille. Väitteen mukaan eräs fani olisi pelin jälkeen häiriköinyt vastustajan pukukopissa. Kannattajat kuitenkin irtisanoutuvat kaikenlaisesta huliganismista.

Yksi syy epäluuloihin voi olla kannattajaryhmän terävä kieli. Välillä hampaissa ovat vastustajan pelaajat sekä tuomarit, mutta myös seurajohto on saanut kuulla kunniansa. Keväällä Ilveksen jalkapallojaoston johtokunta päätti muuttaa seuran logoa. Muutos oli pieni, mutta vastarinta suurta: vuonna 1930 perustetun seuran tunnusmerkkiä ei niin vain muuteta.

Sitä fanit eivät kiellä, etteikö huutelulla ja lauluilla yritettäisi vaikuttaa asioihin tai vaikkapa vastustajan suoritukseen.

”On varmasti aika ilkeä paikka antaa kulmapotkua meidän faniporukan alapuolella. Se on siistiä, jos pääsee jonkun vastustajan pelaajan ihon alle. Silloin menee yleensä peli sekaisin”, Weijola tietää.

”Huudot voivat aiheuttaa närkästystä. Mielestäni pelleksi huutelu pitää kestää. Liiallisiin henkilökohtaisuuksiin ei tietenkään saa mennä, enkä ole sellaista täällä koskaan kuullut. Se vaatii henkistä kanttia, että pystyy pelaamaan paineen alla. On hyvä muistaa, että muualtakin kuuluu huutelua kuin vain Herranmetsästä”, Ilveksen kapteeni Nieminen pohtii.

 

Kannattajien korvaamaton panos

Jämsänkosken Ilveksessä vuosina 2010–2011 valmentanut Atik Ismail muistaa Herranmetsän kannatusryhmän hyvin.

”Kannustus oli tosi makeeta. Ilveksellä on hienot värit, musta ja oranssi. Ja me pärjäsimme silloin myös joukkueena helvetin hyvin. Minun muistini mukaan kukaan ei huudellut siellä rivouksia eikä siellä ollut mitään järjestyshäiriöitä”, Ismail alleviivaa.

Voisiko olla niin, että tämän tyyppinen kannustus ei ole suomalaisen käytösnormin mukaista? Äänekäs ja ehkä jopa piikikäs kannattaminen voi kuulostaa uhkaavalta niiden korviin, jotka eivät ole moiseen tottuneet.

”Ehkä ne asiat mistä ei tiedä, niin ne pelottavat. Me pidämme hauskaa ja luomme tunnelmaa”, Riikonen puntaroi.

Jämsänkoskella valmentaessaan Ismail kävi paljastamassa Ilveksen avauskokoonpanon Herranmetsän kannattajille ennen peliä. Pieni ele loi yhteenkuuluvuuden tunnetta.

”Mielestäni kannattajat ovat seuroille tärkeimpiä ihmisiä. Olen tosi onnellinen siitä, että heitä on tullut viime aikoina vahvasti mukaan suomalaiseen futikseen. Heidän panostaan tarvitaan”, Ismail painottaa.

Riikosen ja Weijolan side Jämsänkosken Ilvekseen on tullut hyvinkin selväksi.

”Sarjatasolla ei ole mitään merkitystä. Ei ole väliä, pelataanko kakkosta vai kutosta. Minulle tärkeintä on seura ja kannattajayhteisö”, Weijola painottaa.

”Täällä on yksi kauneimpia kenttiä. Ilves on vanha seura ja perinteinen. Monia jengejä on tippunut matkan varrella. Koin tietynlaisen herätyksen, kun kävin katsomassa Arsenalin kotipeliä Emiratesilla. Kun menin siellä liukuportaita pitkin, niin se ei tuntunut siltä futikselta, mihin minä olen kasvanut. Täällä nurmi tuoksuu, puukatsomo natisee ja makkara tuoksuu. Sitä tuntee omat jätkät. Minä olen kasvanut tänne”, Riikonen tiivistää.

Voittopelin jälkeen Herranmetsän kannattajat suuntaavat paikalliseen anniskeluravintolaan, jonne saapuu usein myös iso osa Ilveksen pelaajista. Huurteisen äärellä on yhdessä hienoa nautiskella kuningaspelin synnyttämistä elämyksistä.

 

TEKSTI Eemeli Pienimaa

KUVAT Henrik Stier

Artikkeli on julkaistu alunperin EOM-jalkapallolehden numerossa 4/2017.