Artikkeli

Sinipaidat on täällä taas!

Tampere Unitedin tulevaisuus oli vielä joitain vuosia sitten vaakalaudalla, kun kansainväliset taloussotkut pyyhkäisivät sen liigakartalta. Sinipaidat ovat kuitenkin nousseet lähes ennätystahtia harrastesarjoista kakkosdivariin, vaikkei kasvukivuilta olekaan vältytty.

 

”Ensimmäinen ajatus oli että nyt loppui jalkapallon seuraaminen, mulla ei ole enää mitään”, muistelee TamUn nykyinen varapuheenjohtaja Antti Niemistö joukkueen poistumista suomifutiksen kartalta vuonna 2011.

”Kyllä siitä silti nopeasti pääsi yli. Alussa uhmakkuus oli se kantava voima, että jumalauta te ette meiltä seuraa vie”, Niemistö nauraa. ”Siinäkin mielessä nousu Kakkoseen ja Palloliiton sarjoihin on tärkeä, että nyt ikään kuin ollaan taas sen organisaation riesana joka meidät pois potki.”

Kolminkertainen Suomen mestari Tampere United suljettiin taloussotkujen vuoksi Veikkausliigasta keväällä 2011. Niemistö kertoo, miten hyvin nopeasti kannattajien keskuudessa syntyi ajatus, ettei tämä tähän jää. Täytenä yllätyksenä kun seuran katoaminen liigakartalta ei kenellekään tullut, ainoastaan tapa tuli puun takaa. Kannattajat olivat jo pari vuotta aiemmin perustaneet oman yhdistyksen joukkuetta tukemaan, ja ensimmäiset vuodet pelattiinkin nimellä TamU-K. Alkuperäiseen nimeen palattiin viime vuonna.

”Aluksi meitä motivoi se, että on pakko tehdä jotain, ettei yhteisö hajoa. Pelattiin sitten ensimmäinen vuosi harrastesarjaa, ja se oli muutenkin aika jännää epävarmuuden aikaa. Aika nopeasti sitten päätettiin kuitenkin osallistua kilpailullisiin sarjoihin.”

Sinipaidat ovat nousseet kahta Nelosessa vietettyä kautta lukuun ottamatta sarjatason vuodessa. Antti Niemistö hymähtää, että odotukset Kuutoseen lähtiessä olivat epärealistisen kovat ja nousua tavoiteltiin välittömästi. Joukkuetta piti täydentää moneen otteeseen, että toiveet myös toteutuivat. Toisaalta jo tuolloin haaveiltiin ylempänä pelaamisesta.

”Kuutosen kaudella haaveiltiin Nelosesta, se olisi eka vähän oikeampi sarja – ei olisi edestakaisia vaihtoja eikä ihan kuka tahansa pystyisi enää pelaamaan. Ajateltiin, että siellä voitaisiin sitten kasvattaa seuraa useampikin vuosi, ja siellähän me sitten kaksi kautta oltiinkin. Se oli tärkeää oppimisen aikaa seuralle.”

 

Omaa peliä, ei rimpuilua

Tampere United on leimallisesti tamperelainen seura, ja sitä toista vuotta luotsaava tamperelaissyntyinen Mikko Mäkelä seuran julkiset kasvot. Pelaajaurallaan muun muassa MyPaa edustanut ”Mäksä” kertoo olleensa otettu ja ylpeä päästessään mukaan seuraan.

 

 

 

 

”Tamperelaisena toki tiesin TamUn ja olin seurannut sen taivalta pitkään. Olisi varmaan jostain muualta löytynyt parempiakin valmentajia, mutta niillä ei ehkä sitten olisi ollut sellaista tunnesidettä tähän seuraan ja tämän kaupungin jalkapalloon”, hän veistelee.

Nousu Kakkoseen viime vuonna tuli Mäkelälle yllätyksenä, vaikka kauden aikana peli alkoikin rullata hyvin. Samanlainen kehityskaari on ollut nähtävissä tänä vuonna: alkukaudesta oli kasvukipuja, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä paremmin joukkue sai pelin ideasta kiinni.

”Kyllä mää odotin Kakkosen kaudesta vähän vaikeampaa kuin mitä se nyt on ollut. Olen aika ylpeä näistä jätkistä, miten ne on vaikeuksista huolimatta kasvaneet ja miten ollaan pystytty pelaamaan hyvällä tasolla, ei vain rimpuilemaan pelistä toiseen. Ensi vuosi onkin sitten helpompi kaikille, kun pystytään koko talvi valmistautumaan.”

Kakkosesta ylöspäin ei Mäkelällä ole kiire. Kakkosen paikka täytyisi ensin vakinaistaa, ja saattaa koko organisaatio Ykkösen tasolle. Antti Niemistö toteaa samaa.

”Seura tekee töitä sen eteen, että pystymme nousemaan Ykköseen sitten, kun se on urheilullisesti mahdollista. Monessa asiassa toimimme jo hyvällä tasolla, mutta ennen kaikkea taloudellisia resursseja tulisi kasvattaa ja esimerkiksi sponsoriyhteistyötä parantaa.”

 

Ei hätiköidä

Seuran rakettimainen nousu harrastesarjoista vakiolapulle on saanut monet vauhtisokeiksi. Nähdäänkö lähitulevaisuudessa Tampereella kaksi liigaseuraa? Missä menevät TamUn rajat? Antti Niemistö toppuuttelee.

”Kilpaurheilussa ei ole mitään järkeä, ellei tavoittele menestystä, ja kyllä meillä on tarkoitus viedä TamU takaisin sinne, missä se parhaimmillaan oli, eli vähintäänkin eurokentille. Mitään aikataulua tälle on toki mahdoton sanoa, ja voi olla, ettei se toteudu koskaan. Tärkeintä on kuitenkin, että meillä on hyvinvoiva seura.”

Mikko Mäkelä komppaa.

”Tällä seuralla on mahdollisuudet ihan mihin vain, kun jaksetaan kehittää pitkäjänteisesti. TamUlla on hyvä maine, ja meille on suht helppo löytää pelaajia. Jos olisi enemmän valuuttaa, me saataisiin tänne Pirkanmaan parhaat pelaajat vuodessa ykköseen -projektiin, jos niin haluttaisiin. Ja kyllä tähän seuraan on imua, vaikkei rahalla pystytä vielä kilpailemaankaan.”

”Kakkosen kauteen lähdettäessä mulla oli ihan täysi skaala, toisaalta pelkäsin että ollaan putoamistaistelussa ja toisaalta pelkäsin sitäkin, että tapellaan noususta”, hymähtää Niemistö. ”Toivoin sitä keskikastia, jossa sitten oltiinkin. Ei olisi ollut mitään järkeä tapella noususta nyt, nyt ollaan sellaisessa kohdassa että kiirehtimällä voidaan pilata asiat kunnolla.”

 

Kasvua naisista ja nuorista

Tampere United on nykyään paljon muutakin kuin vain sen miesten edustusjoukkue. Seurassa on viime vuosina pyritty laajentamaan toimintaa niin, että entistä useampi pääsisi tavalla tai toisella mukaan. Tälle kaudelle seura perusti naisten joukkueen, joka pelasi kuluneella kaudella Nelosessa.

”Meillä yleensä toiminta lähtee niin päin että ensin on tekijät, ja sitten mietitään mitä he voisivat tehdä. Naisjoukkueen kanssa meni poikkeuksellisesti päinvastoin. Seuran hallituksessa pohdittiin, että Tampereella voisi hyvin olla naispelaajia seuraa vailla, sitten laitettiin ilmoittautumislomake nettisivuille ja sehän kiinnosti ihmisiä”, Antti Niemistö kertoo. ”Sitten kutsuttiin porukka koolle ja päätettiin yhdessä lähteä heti kilpasarjoihin.”

Junioritoiminnassa seura on keskittynyt erityisesti kaupunginosiin. Ensimmäiset kaupunginosajoukkueet aloittivat vuonna 2014, ja kuluvana vuonna niissä on ollut mukana lähes sata junnua viidessä eri kaupunginosassa. Kaupunginosajoukkueet on suunnattu erityisesti pelaamisen aloittaville naperoille, ja kynnys tulla mukaan on matala. Tavoitteena olisi, että ”kaupparitoiminnan” kautta saataisiin lisää myös ikäkausijoukkueita nykyisten A- ja D12-poikien lisäksi.

”Olemme pyrkineet hakemaan seuran kasvua nimenomaan junnutoiminnan kautta, muttei kuitenkaan laadun kustannuksella”, Niemistö kuvaa. ”Tarkoitus olisi hoitaa homma niin laadukkaasti, että pelaajat pysyisivät seurassa, sana leviäisi ja uusia tulisi lisää joka vuosi.”

Ja kun seura on nuori, sitä ovat junnutkin. Liiton sarjat asettavat tiettyjä vaatimuksia ottelutapahtumalle, esimerkiksi pallopojat on oltava omasta takaa.

”Me sitten kauden alla havahduttiin, että ne pallopojat oikeasti pitää olla. Olikohan liiton suositus että ne olisivat 12-vuotiaita, mutta meillä ne tosiaan ovat aika paljon pienempiä”, naurahtaa Niemistö.

 

Punkista professionaaliin

Yksi Tampere Unitedin erikoisuuksista on sen kunnianhimoinen viestintä. Seuran oma ”TamU-TV” lähettää kaikki ottelut suorina lähetyksinä internetiin, ja mukana on kommentaattoreita ja asiantuntijavieraita. Kakkosen kaudella jokaisesta kotiottelusta on lähetetty peräti tunnin mittainen ennakkostudio.

Alusta asti otteluita selostanut Manu Haapalainen kertaa striimausprojektin vaiheita. Kuten koko seura, myös TamU-TV on muuttunut pikku hiljaa ammattimaisemmaksi.

”Ekat lähetykset tehtiin Nelosen ekalla kaudella eli 2014. Se oli silloin aika punk-henkistä, oltiin kuitenkin alasarjaseura. Meininki oli aika räävitöntä, juotiin kaljaa studiossa eikä viitsitty edes niitä tölkin sihautuksia piilotella”, Haapalainen muistelee. ”Homma muuttui vakavammaksi oikeastaan viime kaudella etenkin, kun Tarmo (studioisäntä Lyytikäinen) tuli mukaan. Siinä vaiheessa sitten tajuttiin, että nyt ollaan niin korkealla sarjatasollakin, että hassuttelun aika on ohi.”

TamU-TV:llä on seuran antama 500 euron vuosibudjetti, millä on tehty lähinnä laitehankintoja. Lähes kaikki tehdään talkootyönä: tuotantotiimin laskelmien mukaan jokainen lähetys vaatii noin 80 tunnin työn. Mutta toisaalta, voisiko sitä aikaansa fiksumminkaan käyttää, Haapalainen pohtii – etenkin, kun toimittajan töitä siviilissä tekevänä näissä hommissa voi kehittää myös ammattitaitoaan.

Seuran kannalta striimaamisesta on sekä hyötyä että haittaa. Toisaalta joukkueen pelitapa on helppo scoutata, mutta toisaalta pelaajat saavat lähetyksistä tukea omalle kehittymiselleen.

”Olen kuullut, että vieraspelien paluubussissa pelaajat katsovat juuri päättynyttä matsia”, Haapalainen kertoo.

 

Yhteisöllisyyden voima

Antti Niemistö myöntää, ettei seuran uuden tulemisen alkuaikoina toimintaa suunniteltu kovin tarkkaan vaan toimittiin ”kollektiivisen yhteisymmärryksen” vallitessa. Toisin on nyt, ja seura on aloittanut valmistelemaan strategiaakin. Toiminnan kasvaessa kun on pakko kirjata jotain ylös paperillekin.

”Alussahan homma oli lähinnä sitä että joukkue tuli kentälle ja kannattajat sen laidalle. Kutosen kaudella ruvettiin sitten tuomaan makkaraa ja pillimehua myyntiin katsomoon, ja siitä se ottelutapahtuma alkoi rakentua”, Niemistö kertaa. Nykyään joukkueella on oma Tampereen Ylpeys -olutkin, ja fanituotteita joka lähtöön.

Niemistö on iloinen siitä, että vaikka seura on kasvanut ja sen toiminta laajentunut, on alkuperäinen yhteisöllisyys onnistuttu säilyttämään.


”Alasarjakausilla kannattajat ja pelaajat olivat samaa porukkaa. Nyt kentällä ei mitään superaktiivisia sinikaartilaisia ole, mutta musta on hienoa että me ollaan pystytty säilyttämään välitön suhde pelaajiin. Samoissa pöydissä istutaan.”

”Olen jätkille puhunutkin, että nauttikaa nyt tästä”, toteaa valmentaja Mikko Mäkelä. ”Ei tällaista faniyhteisöä pysty kokemaan välttämättä liigassakaan, eikä ainakaan tällä sarjatasolla.”

”Kyllähän etenkin Vitosen ja Nelosen kausina mietti, miten tämä tästä kehittyy mutta kyllä se siitä sitten lähti”, Niemistö muistelee.

”Meillä on kuitenkin ollut aina ajatuksena tehdä itselle hienoa juttua, josta sitten voivat kiinnostua muutkin. Kyllähän jotkut pitää meitä ylimielisinä, minkä mää kyllä ymmärränkin, kun me ollaan ylpeitä itsestämme ja siitä, että meillä on jotain aika ainutlaatuista tässä käsillä.”

Toisaalta moni TamUun ja etenkin sen kannattajiin liitetty stereotypia ei ihan pidäkään paikkaansa, ainakaan enää. Liiga-aikoina naureskeltiin sinipaitojen faneille ”junantuomina teekkareina” – ne ovat nyt junantuomia diplomi-insinöörejä, naureskelee Niemistö.

”Ollaanhan me toki edelleenkin nuorten miesten seura, mutta ei ehkä niin paljon kuin mitä mielikuvat ovat. Ja koko ajan tulee mukaan uuttakin porukkaa: jo Nelosen kausilla alkoi katsomoon tulla tyyppejä, joita ei tuntenut. Ja Tampere on vähän sellainen kaupunki että jos jotain tapahtuu, sinne mennään. Pääsee sitten seuraavana päivänä töissä kysyyn että olikko siellä, mää muuten olin.”

 

FAKTALAATIKKO
Tampere United
Perustettu 1998
Suomen mestari 2001, 2006, 2007
Suomen Cupin voittaja 2007
Mukana Mestarien Liigan 3. karsintakierroksella 2007-2008
Sarjatasot: 1999 Ykkönen
2000-2010 Veikkausliiga
2011 Tukifutis, harrastesarja
2012 Kutonen
2013 Vitonen
2014-2015 Nelonen
2016 Kolmonen
2017 Kakkonen

 

Teksti Elina Vainikainen (artikkeli on ilmestynyt aiemmin EOM-jalkapallolehti 4/2017 numerossa)
Kuvat Arto Alho

TILAA EOM-JALKAPALLOLEHDEN VUOSIKERTA 2018 TÄÄLTÄ!