Analyysi

FC Inter – Hyökkäyskalusto ei taannut voittoja

Lähtökohdat:
Shefki Kuqi oli tullut joukkueen peräsimeen kesken edelliskauden. Joukkueen valmennusta oli täydennetty Fabricio Picarettalla. Pelaajistoon oli tehty tuntuvia satsauksia, kun paluumuuttaja Timo Furuholm sekä muun muassa Valioliigassa pelannut Julien Faubert liittyivät joukkueeseen. Odotusarvot olivat korkealla, sillä olihan viime kausi päättynyt vasta liigakarsinnoissa.

Kauden yhteenveto:
Kausi oli läpeensä melkoista vuoristorataa. Toukokuu oli selkeä valonpilkahdus paremmasta, kun tuolloin joukkueen voittoprosentti oli peräti 50 ja pistekeskiarvo 1,67. Elokuun alussa Kuqi sai lähteä peräsimestä ja Picaretta nousi vastuuseen. Maalintekoon tuli parannusta, mutta samalla omissa alkoi soida entistäkin enemmän. Se on erikoista, sillä italialaisluotsin piti olla nimenomaan puolustuspelin ekspertti. Vaikka harjoitusmetodeihin tehtiin muutoksia, vaivasi joukkuetta silti sitkeästi loukkaantumiset.

Pelillinen kehitys:
Joukkueen otteita leimasi läpi kauden epäorganisoituminen. Olikohan kyse siitä, ettei pelaajille ollut annettu selkeitä rooleja vai eikö niitä yksinkertaisesti vain noudatettu? Ajoittain pelaaminen näytti myös hyvin virkamiesmäiseltä. Joukkuetta vahvistettiin myös kesken kauden tulleilla pelaajilla, mutta oliko joillekin tähtistatus välillä tärkeämpää kuin joukkueen eteen tehtävä työ?

Syöttömäärät ja pallonhallintaprosentit kasvoivat kauden loppua kohden, mutta se ei ollut omiaan nostamaan laukausmääriä, jotka pysyivät lähes samana läpi kauden. FC Inter teki kauden aikana liigassa toiseksi eniten maaleja, mutta sijoitus oli vasta 9:s, mitä voidaan pitää monella tapaa todella epäonnistuneena suorituksena. Suurimmat vaikeudet olivat oman pään puolustamisessa.

Erikoistilanteet:
Valtaosan kaudesta Inter pelasi kahden tehdyn erikoistilannemaalin kuukausitahdilla, mutta kahden viimeisen kuukauden aikana tahti hyytyi lopulta yhteen per kuukausi. Inter päästi koko kauden aikana 15 erikoistilannemaalia, mutta ensimmäisen viiden kuukauden aikana vain kuusi, mutta kahtena viimeisenä kuukautena peräti yhdeksän. Se on omiaan selittämään päästettyjen maalien kokonaismäärän kasvua loppukaudesta. Kun itse ei onnistuttu erikoistilanteissa, soi omissa ja toisinpäin.

Onnistujat:
Ari Nyman pelasi suoritusvarman kauden, vaikka suurin loisto jäikin näkymättä. Nymania käytettiin kauden aikana niin laita- kuin keskuspuolustajana sekä keskikentän keskellä. Verkkaaksi haukuttu Nyman osaa pelata tekemättä suurempia virheitä. Syöttövarmuus kokeneella Inter-pelaajalla on erinomaisella tasolla.

Parannettavaa:
Jos joukkue tekee liigassa toiseksi eniten maaleja, pitää sarjasijoitus olla jotain muuta kuin yhdeksäs. Tulivoimainen hyökkäyskalusto takaa mahdollisuuden voittoihin, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan analyytikko löytääkseen parannettavan kohdan, jos maalimäärästä huolimatta maaliero on negatiivinen.

Ensi kausi:
Joukkueeseen on tulossa jonkin verran muutoksia, kun muun muassa Mikko Kuningas ja Niilo Mäenpää siirtyvät sinimustiin. Valmennuksen on ehdottomasti saatava enemmän irti materiaalista. Puolustuspelin kehittäminen on suuri haaste, mutta samalla sen saaminen toimivaksi tarjoaa mahdollisuuden voittojen ottamiseen entistäkin tiheämmin.

Kimmo Muttilainen
Akusti Salonen