Analyysi

VPS – Vahva pelillinen identiteetti kaipaa viilauksia

Lähtökohdat:
Kauteen lähdettäessä ilmassa oli kovat odotusarvot, sillä edellinen kausi oli päättynyt mukavasti neljänteen sijaan. VPS pystyi pitämään pelaajanrunkonsa kasassa. Ainoa mietittävä asia oli se, että miten joukkue onnistuu paikkaamaan Pyry Soirin jättämän aukon. Tutulla valmennuksella oli kuitenkin aikaa ajaa sisään pallonhallintaan pohjautuvaa pelitapaansa.

Kauden yhteenveto:
VPS aloitti kauden hyvin, sillä 15 ensimmäisestä ottelustaan joukkue voitti seitsemän, pelasi viisi kertaa tasan ja hävisi vain kolme kertaa. Sitten heinäkuussa tapahtui jotain ihmeellistä. Euroopan-liigan karsinnoista putoamisen jälkeen joukkueella oli pitkään vaikeuksia voittamisen kanssa. Loppukauden saldo 18 ottelusta oli murheellinen, sillä joukkue voitti vain kaksi kertaa, pelasi seitsemän kertaa tasan ja hävisi peräti yhdeksän ottelua. Tasaiset kamppailut kääntyivät loppukaudesta tappiollisiksi ja omiin meni liikaa maaleja. Kävikö kuormitus liian kovaksi yksittäisille pelaajille?

Pelillinen kehitys:
Lähes koko kauden VPS rakensi maalinsa pitkien syöttöketjujen avulla ja yli 20 sekuntia kestävistä hyökkäyksistä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tuossa ajassa vastustaja ennättää organisoida puolustuksensa. Näin ollen VPS:n pitää edetä linja kerrallaan eteenpäin. Vaasassa tehtiin selkeä linjaus, että palloa lauotaan vasta, kun on potentiaalinen maalipaikka.

Näin ollen laukausmäärät jäivät todella pieniksi, mutta vanhan totuuskin kertoo, että jos ei lauo riittävästi, ei tule myöskään maaleja. Pallonhallintaprosentit ja syöttömäärät olivat VPS:llä läpi kauden koko liigan ehdotonta eliittiä, mutta syötöt rangaistusalueelle keskiarvollisesti liigan alinta tasoa eli tämä herättää kysymyksen pallonhallinnan tarkoitusperistä.

Erikoistilanteet:
VPS teki keskimäärin yhden erikoistilannemaalin per kuukausi. Ainoa tilastopoikkeama oli huhtikuu, jolloin joukkue teki peräti neljä erikoistilannemaalia. Erikoistilanteiden puolustaminen oli lähes koko kauden erinomaisella tasolla, mutta viimeisen kahden kuukauden aikana joukkue päästi saman verran osumia kuin viitenä edellisenä kuukautena yhteensä (6–6).

Onnistujat:
Viisi maalia viimeistelleen ja peräti yhdeksän syöttöä kerryttäneen Steven Morrisseyn teholukemat kertovat hyökkääjän kyvyistä tehdä maaleja, mutta myös rakentaa maalipaikkoja muille. Nopeajalkaiselta jamaikalaiselta odotetaan taatusti vielä enemmänkin maaleja, mutta tukeeko VPS:n pallonhallintaan nojautuva pelitapa Morrisseyn nopeusominaisuuksia?

Parannettavaa:
Valmennuksella riittää pohdittavaa pelitapansa kanssa. Jos syöttömäärät ovat koko liigan ehdotonta eliittiä, mutta syötöt boxiin ja laukausmäärät pieniä, näkyy se vääjäämättä maalien vähäisenä määränä. Kauttaaltaan viimeisen kolmanneksen pelaamiseen kaivataan parannusta.
Kauden 33 ottelusta peräti 12 päättyi tasapeliin, joten näiden otteluiden kääntäminen voitoiksi parantaisi tuntuvasti sijoitusta. Kahdeksas sija on kaikkea muuta kuin mihin Vaasassa voidaan olla tyytyväisiä.

Ensi kausi:
Pelitapa on ajettu sisään parin kauden aikana, joten se alkaa olla pelaajien selkäytimissä. Puolustukseen pitää löytää uusia nimiä, kun Veli Lampi päätti ansiokkaan pelaajauransa ja Ville Koskimaata ei enää vaasalaisten alakerrassa nähdä.

Kimmo Muttilainen
Akusti Salonen