Analyysi

Ilves – Liigan vaarallisin vastahyökkäysjoukkue

Lähtökohdat:

Ilves lähti kolmanteen peräkkäiseen liigakauteensa Jarkko Wissin komennossa. Edellinen kausi oli ollut menestyksekäs, sillä kahdeksas sija oli parantunut peräti viidenteen sijaan. Odotusarvot olivat jälleen korkealla, vaikka haasteita riitti. Joukkueesta poistui sensaatiomaisesti pelannut Mikael Soisalo, jonka saappaisiin odotettiin uutta menestyjää.

 

Kauden yhteenveto:

Ilveksen nousemista kolmanneksi voidaan pitää melko lailla yllätyksenä, sillä palkintokaapista löytyi entuudestaan vain kolme mitalia (mitalivärisuora vuosilta 1983–1985). Ilves osoittautui lopulta vaikeaksi voitettavaksi, vaikka huhti–toukokuussa joukkue hävisi puolet otteluistaan. Tämän jälkeen Ilves sai maistaa tappion karvasta kalkkia vain kaksi kertaa 23 ottelusta!

Ensimmäisessä 10 ottelussaan Ilves päästi maaleja 1,5 osuman ottelukeskiarvolla, mutta sen jälkeen omiin meni vain 0,87 maalia per ottelu. Ilves pelasi paljon tasapelejä, mutta kauden päättäneen lokakuun aikana tasapelitkin kääntyivät lopulta 75-prosenttisesti voitoiksi.

 

Pelillinen kehitys:

Ilves pelasi nojaten vahvasti Jarkko Wissin pelikirjaan, jossa tiivis koko joukkueen kollektiivinen puolustaminen antoi vahvan selkänojan. Alkukauden päästetyt maalit herättivät joukkueen vieläkin selkeämpään kollektiiviseen puolustamiseen.

Hyökkäykset rakentuivat ennen kaikkea nopeiden tilanteen- ja suunnanmuutosten kautta. Siitä kertoo maalihyökkäysten alhaiset kestot ja syöttömäärät, mutta toisaalta Ilves osasi hyödyntää todella tehokkaasti vastustajien tarjoamat iskupaikat. Pallon saattaminen boxiin onnistui suorilla syötöillä ja kuljetuksilla, eikä niinkään keskitysten kautta. Jarkko Wissin omalta peliajalta periksiantamattomuus näkyy joukkueen otteissa myös taklaustilastossa, jossa Ilves oli läpi kauden aivan sarjan kärkipäätä. Ilvestä voidaan pitää joukkueena, joka ilman palloa osasi ottaa vastustajilta tilan ja ajan pois, ja taas hyökätessä se oli leimallisesti vastahyökkäysjoukkue.

 

Erikoistilanteet:

Ei mairitteleva erikoistilannejoukkue hyökkäyspäässä, mutta omissa joukkue hoitaa ne tyylikkäästi. Ainoa tilastollinen poikkeama on syyskuu, jonka aikana Ilves teki kahdeksasta maalista peräti neljä erikoistilanteista, mutta samaan aikaan myös yhdeksästä päästetystä maalista neljä tuli erikoistilanteista. Tuona ajanjaksona Ilves ei kuitenkaan hävinnyt kuin yhden ottelun. Lokakuun neljässä ottelussa joukkue ei tehnyt kuin yhden erikoistilanneosuman, mutta myöskään omissa ei kolissut kertaakaan erikoistilanteista.

 

Onnistujat:

Iso sulka valmentajan hattuun siitä, miten laadukkaasti Wiss osasi ottaa materiaalista kaiken hyödyn irti. Joukkueeseen oli löydetty pelaajatyyppejä, jotka sopivat pelitapaan kuin nenä päähän. Ilves teki kauden Veikkausliigassa vain 39 maalia, mikä on viidenneksi vähiten. Runsaat 38 prosenttia maaleista syntyi Ariel Ngueukamin, tuttavallisemmin Tucon, toimesta eli ilman 188-senttisen kamerunilaisen osumia olisi vaikea ajatella Tupsukorvien taistelleen mitalisijoista.

 

Parannettavaa:

Ilves on pelannut nyt kolme kautta Veikkausliigassa vahvassa nousukiidossa. Kolmas kausi tuotti europeleihin oikeuttavan sijoituksen. Nyt seura- ja valmennusjohdon taito punnitaan siinä, miten hyvin Ilves pystyy vakiinnuttamaan vallitsevan tasonsa. Joukkueessa olisi varmasti myös potentiaalia kehittyä enemmän pallonhallinnallisemmaksi joukkueeksi, mutta siinä on omat haasteensa sopeuttaa se nykyiseen pelitapaan. Tasaisten otteluiden kääntäminen voitoksi on iso haaste myös ensi vuonna.

 

Ensi kausi:

Tamperelaisjoukkue pelaa euro-otteluita ensi kaudella, mutta silti joukkueesta on poistunut tärkeitä palasia. Keskushyökkääjä Tuco siirtyi HJK:hon, keskikentän sydämestä Emile Paul Tendeng ja Reuben Ayarna Seinäjoelle. Ilves on kuitenkin tehnyt mielenkiintoisia pelaajahankintoja, kuten esimerkiksi Tuomas Rannankarin KuPSista, Matias Ojalan Kemistä, TPS:n liiganousun varmistaneen osuman iskeneen Ilari Mettälän ja viimeisimpänä HJK-kasvatin, viime kaudella pääosin Gnistanissa pelanneen Eero Hyökyvaaran.

Europelit ovat Ilvekselle suuri haaste, mutta samalla myös mahdollisuus. Mitalisijoille yltäminen ei ole tamperelaisjoukkueelle arkipäivää, joten suurin haaste tulee siinä, miten uudistuvasta pelaajamateriaalista pystytään jälleen repimään maksimaalinen tehokkuus ja potentiaali irti.

 

Kimmo Muttilainen

Akusti Salonen