Uutiset

Talouden sarjataulukko – Veikkausliigaseurojen musta tulevaisuus

Kotimaisen pääsarjamme Veikkausliigan saama mediahuomio on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Pelillisten osa-alueiden lisäksi otsikoita ovat valitettavan usein keränneet myös erinäisten seurojen toistuvat talousvaikeudet. 2000-luvulla on toteutettu useita eri osake- ja joukkorahoitusanteja, niin nykyisten kuin entistenkin Veikkausliiga-seurojen tai sinne nousua tavoittelevien seurojen toimesta. Vaikka hienoissa juhlapuheissa on puhuttu junioritoiminnan, pitkän aikavälin toiminnan tai uusien liiketoimintamallien kehittämisestä niin käytännössä osake- ja joukkorahoitusantien päätarkoitus on ollut estää nurkan takana väijyvä konkurssiuhka.

 

OSA RAHANKERUUKAMPANJOISTA on onnistunut hyvin (HIFK Fotboll Ab 2015), osa rimaa hipoen (FC TPS Oy 2016) ja osa taas jäänyt rutkasti tavoitteestaan (JJK Keski-Suomi Oy 2017). Osa seuroista on yrittänyt paikata talouttaan toistuvilla osakeanneilla, mikä herättää kysymyksen josko kyseisten seurojen johtohenkilöt ovat laisinkaan panostaneet tukiliiketoimintojen kehittämiseen seuran taustalle kyseisten vuosien aikana.

EOM pyysi talouspuolen ammattilaisia tutkimaan nykyisten Veikkausliigaseurojen viimeisimmät viralliset taloudelliset tunnusluvut. Tarkastelu paljasti seurojen hyvin erilaiset tilanteet ja riippuvuussuhteet hyvin kapeisiin taloudellisiin napanuoriin, lukuun ottamatta käytännössä yhtä seuraa eli HJK:ta. Tilitoimisto Vihainen Talouspäällikkö Oy:n toimitusjohtaja Juha-Matti Sivula ei säästele sanojaan arvioidessaan seurojen taloudellisen tilanteen kokonaiskuvaa:

“Kahdentoista joukkueen sarjasta täysin puhtaat tai positiiviset paperit voi antaa viimeaikaisten tunnuslukujen perusteella oikeastaan vain kahdelle joukkueelle, HJK:lle ja IFK Mariehamnille. Näistä myös jälkimmäisen kohdalla on esimerkiksi viimeisimmän tilinpäätöksen tuloksesta iso osa europelien tuomia palkintorahoja. Muiden osalta taseissa ja taustatekijöissä on paljon kysymysmerkkejä, joskin myös toki positiivisia näkymiä kuten uusien stadioneiden (VPS, SJK) tuomia talousmahdollisuuksia. Kokonaisuutena Veikkausliigaa arvioidessa voidaan sanoa että suurin osa seuroista elää jatkuvasti joko veitsi kurkulla tai hyvin riskialttiin taloudellisen mallin (mesenaatti) varassa.”

Taloudellinen kuva ei vastaa seurojen osake- ja joukkorahoitusanneissa antamaan vastinetta rahoitukselle. Poikkeuksetta seurojen taustayhtiöihin sijoittaneet tahot ovat saaneet vastineeksi nimellisarvottomia B-sarjan osakkeita, joilla ei ole yksittäisenä omistuksena käytännön vaikutusvaltaa yhtiökokouksissa. Sijoitusta on kuorrutettu milloin seuran logoilla koristetuilla toppatakeilla, milloin vapaalipuilla tai diplomeilla. Suomeksi sanottuna seurat ovat siis keränneet tunteisiin vetoamalla kolehdin kannattajiltaan ja tukijoiltaan, antamatta vastineeksi mitään muuta kuin uusia lupauksia hienosta tulevaisuudesta ja erilaisia liikelahjoja. Herääkin kysymys, että joko tämä tie on loppuun kuljettu? Viimeaikaisten osakeantien (esimerkiksi perinteinen FC Haka) floppaaminen ja negatiivinen ennakkojulkisuus antaisivat olettaa näin. Tämä ei lupaa hyvää käynnissä oleville tai suunnitelluille osake- ja joukkorahoitusanneille.

Suomalaisten seurojen onkin korkea aika ryhtyä rakentamaan omaa taloudellista pohjaansa uudenlaisten, urheilullisesta menestyksestä ja toiminnasta riippumattomien liiketoimintamallien päälle. Urheilusta on tullut viihdebisnestä ja aitoa liiketoimintaa, ja varattomuuden partaalla horjuva seuran taustayhtiö ei voi olettaa saavansa vastikkeetonta rahaa toistuvasti.

Listasimme nykyiset Veikkausliigaseurat talouden sarjataulukkoon vuosien 2016 taloudellisten lukujen ja pelillisten näkymien yhdistelmän perusteella. Katso missä suosikkijoukkueesi on nyt ja miltä sen tulevaisuus näyttää. Luvuissa on käsitelty seurojen edustusjoukkueiden taustalla olevien osakeyhtiöiden taloustilanteita (RoPS:n osalta Rovaniemen Palloseura Ry).

 

Kaavio 1. Seurojen taustayhtiöiden/-yhdistyksen liikevaihto tilikaudella 2016

 

Kaavio 2. Seurojen taustayhtiöiden/-yhdistyksen tulos tilikaudella 2016

 

Kaavio 3. Seurojen taustayhtiöiden omavaraisuusaste ja taseen loppusumma.

 

Kannattajaomistuksen todellinen potentiaali hyödyntämättä?

Kimmo Muttilainen kirjoitti EOM-jalkapallolehden verkkosivuilla kolumnissaan 5.9.2017 seurojen järjestämistä joukkorahoitus- ja osakeanneista. Kolumnissaan Muttilainen herätti keskustelun siitä millaisia etuja seuroille voisi koitua, mikäli nämä avaisivat osakeanneissaan kannattajille ovet todelliseen vaikuttamiseen äänivaltaisten osakkeiden kautta.

Saksan Bundesliigassa on pitkään ollut voimassa sääntö jonka mukaan seurasta vähintään 51% on oltava sen kannattajien omistuksessa. Osittain tämän säännön vuoksi lippuhinnat on onnistuttu pitämään edullisella tasolla, mikä on johtanut täysiin katsomoihin ja maailmanlaajuisesti ihailtuun katsomokulttuuriin ja -tunnelmaan. Omistuspohjan myötä myös kannattajien side seuraan on ainutlaatuinen eikä menestys pelkästään säätele esim. kausikorttien tai irtolippujen myyntiä.

Volyymillisesti Suomen pääsarjan kannattajapohja ei anna vastaavanlaista taloudellista mahdollisuutta esim. kausikorttimyynnissä kuin Saksassa, mutta olisiko suomalaisilla seurajoukkueilla kuitenkin vielä ulosmittaamatonta potentiaalia omissa kannattajakunnissaan?

Omistaminen on mielenkiintoinen tapa sitouttaa ihmisiä. S-ryhmä onnistui valtaamaan kaupan alan markkinajohtajuuden kehittämällä kilpailijoista eroavan kanta-asiakasmallin, jossa vedotaan omistajuuteen ja keskittämiseen. Tavaratalomyynnin ja käytännössä korotonta lainaa kauppajätille tarjoavan kanta-asiakasohjelman (aloitustalletus per asiakas) avulla S-ryhmä loi myöhemmin myös ABC-ketjun ja kaappasi siinä sivussa myös polttoainemyynnistä ison siivun. Kasvu loi kasvua.

Mitäpä jos suomalaiset seurat käyttäisivät samaa analogiaa omassa toiminnassaan ja sitouttaisivat aidon omistajuuden kautta kannattajansa entistä vahvemmin seuraan kokonaisuudessaan? Ostaisiko seurasta aidon siivun omistava johtaja tai yrittäjä kenties herkemmin omalle yritykselleen esimerkiksi seuran tarjoamia liikunta- ja työhyvinvointipalveluita? Puhuisiko hän palveluista mieluummin myös tutuille johtajille ja/tai yrittäjille? Jakaisiko osakkeita omistava palkansaaja aktiivisemmin seuran sosiaalisen median päivityksiä omissa verkostoissaan, tuoden näin positiivista näkyvyyttä seuralle ja sen mahdollisille yhteistyökumppaneille? Tulisiko laajentuneesta omistajajoukosta parempia ja monipuolisempia kehitysehdotuksia seuran toiminnan kehittämiseksi kokonaisuudessaan. Uskon että näin tapahtuisi. Meistä jokainen haluaa pitää huolta jostain minkä tuntee omakseen, ja mitä omistaa.

Suurin este tällaisen ajattelumallin leviämiselle on olettaakseni haluttomuus luopua vallasta. Viisas ja aikaansa seuraava seurajohto kuitenkin ymmärtää, että on fiksua omistaa pienempi osuus hyvinvoivaa seuraa kuin iso osuus kituvaa ja paikallaan polkevaa. Kuka uskaltaa ja osaa ensimmäisenä avata ovet kannattajien todelliselle potentiaalille?

Tero Karinti