Kolumni

Liigavalmentajat, älkää peljätkö!

Benjamin Källman, 19, FC Interin ykköshyökkääjä. Santeri Hostikka, 20, FC Lahden sensaatio jo toista kautta putkeen. Valtteri Vesiaho, 18, vahvasti loppukaudesta esiin noussut HJK-toppari. Juho Hyvärinen, 17, RoPSin ennakkoluuloton laitapuolustaja. Continue reading

Uutiset

Koillismaan Palermo

Taivalkoski. Kuinka moni tietää missä tämä paikkakunta sijaitsee? Kun ruuhka-Suomessa tuskastellaan jalkapallon kilpailutilannetta jääkiekkoa, salibandya ja muita urheilulajeja vastaan, on tilanne Kalle Päätalon synnyinpaikkana tunnetulla Taivalkoskella hieman erilainen. Koillismaan kauniista luonnosta tunnetun paikkakunnan miesväki viettää vapaa-aikansa metsästäen, talvella moottorikelkkaillen ja pilkillä istuen. Jalkapallo on niiden sivussa mukava lisämauste arkeen. Näin kertoo Jussi Eskola, paikkakunnan vuonna 2016 perustetun ja ainoan jalkapalloseuran, Taivalkoski Calcion puuhamies.

Kun Suomen ja Ruotsin alasarjoissa meritoitunut, ja toimittajana leipänsä ansaitseva Eskola muutti Taivalkoskelle tammikuussa 2016, ei paikkakunnalla ollut tietoakaan jalkapalloseurasta. Oululaisen OTP:n kasvatti ja Jari Pyykölän mukana Ruotsiinkin pyöreän pallon perässä muuttanut Eskola ei aikaillut, vaan kasasi kylän miehistä uuden jalkapalloseuran. Italialaista Palermoa kannattava Eskola toi nimeen ja seuran peliasuun vivahteen kansainvälisyyttä; nimeksi valikoitui komealta kalskahtava Taivalkoski Calcio ja peliasun vaaleanpunainen väri lainattiin suoraan Palermon peliasusta. Pian seura sai myös oman kannatuslaulun kun Eskolan ystävä, Nivalassa vaikuttava musiikkityöläinen ja toimittaja Heikki Uusitalo sävelsi seuralle oman maalilaulun.

Noin 4000 asukkaan Taivalkoski ei ole mikään varsinainen suomalaisen jalkapallon mekka, mutta pienemmälläkin paikkakunnalla jalkapallon yhdistävä ja hyvää tekevä voima pääsee esiin. Reilut 150 kilometriä Oulusta itään päin sijaitseva Taivalkoski on Calcion myötä tarjonnut monelle Pohjois-Pohjanmaalla jalkapalloa ennen harrastaneelle pelurille mahdollisuuden jatkaa harrastustaan entisellä kotipaikkakunnallaan. Samoin seura on tuonut kokonaan uusia ihmisiä lajin pariin niin nuoremmalla kuin myöhäisemmällä iällä. Pelaajiston ikärakenne vaihtelee 15–50 ikävuoden välillä. Alusta asti seuran periaatteena on ollut tehdä ympäröivässä yhteiskunnassa myös hyvää. Calcion pelaajat ovat pelaamisen ohella olleet esimerkiksi mukana ulkoiluttamassa paikallisen terveyskeskuksen vuodeosaston potilaita.

“Meillä on terveet jalat, joten tämä on vähintä, mitä voimme tehdä. Hyvän tekemisestä tulee itsellekin mukava mieli. Ulkoilun kohokohdan koin terveyskeskuksen ovella palatessamme lenkiltä, kun 96-vuotias sodat kokenut Veikko totesi, että olipa se mukava reissu. Siihen ei tarvinnut kenenkään enää todeta mitään”, toteaa Jussi Eskola Calcion Facebook-sivuilla.

 

 

Pelaajat ovat myös olleet mukana avustamassa lasten yleisurheilukisoissa ja parhaillaan he keräävät Facebook-sivuillaan käynnissä olevalla pelipaitahuutokaupalla varoja Taivalkosken kehitysvammaisten virkistysrahastoon.

“Terveiden nuorien ihmisten pitää huomioida ne joilla asiat eivät ole yhtä hyvin”, Eskola jatkaa.

Seuran pyörittäminen pienellä paikkakunnalla vaatii paitsi aikaa, niin myös kekseliäisyyttä. Taivalkosken Calcio ei kerää pakollisia kausimaksuja, vaan toiminta perustuu vapaaehtoisiin maksuihin sekä paikallisen yrityselämän tukeen. Sponsoriyhteistyö ei rajoitu kuitenkaan pelkkään logoon pelipaidan rintamuksessa.

“Pyrimme antamaan paikalliselle yrityselämälle takaisin niin positiivisena näkyvyytenä hyväntekeväisyyden kautta, kuin myös suorana apuna liiketoiminnalle. Palkitsemme esimerkiksi vastustajajoukkueen parhaan pelaajan paikallisen ravintolan lahjoittamalla pienellä lahjakortilla. Tämä saa myös muun joukkueen yleensä syömään pelin jälkeen kyseisessä ravintolassa. Näin saamme ohjattua maksavia asiakkaita paikalliselle yrittäjälle”, Jussi Eskola kertoo.

Alkuhuuma seuran ympäriltä on haihtunut, eikä Kalle Päätalo-viikkojen reiluun 110 hengen katsojalukuihin ole päästy sittemmin. Päättyneellä kaudella katsomoissa on käynyt väkeä vaihtelevasti, noin 30–90 henkilön verran per ottelu. Ensimmäisellä kaudella seura oli sarjansa (Oulun piirin Vitonen) viimeinen, toisella kaudella kolmanneksi viimeinen. Ehkäpä kaikkein tärkeintä Taivalkosken jalkapallokentillä ei kuitenkaan olekaan menestys tai yleisömäärät, vaan lajin tuoma yhteisöllisyys. Hyväntekeväisyyden henkinen palkitsevuus, yrityselämän huomioiminen ja tukeminen sekä liikunnan tuomat hyödyt ovat Taivalkosken Calciossa mitaleita arvokkaampia.

“Ei näitä poikia voi pakottaa pelaamaan, hauskaa tämän toiminnan täytyy olla! Saadaan vähän eloa paikkakunnalle ja tehtyä hyvää, se on homman pääpointti”, toteaa pitkän linjan jalkapallomies Jussi Eskola.

 

Haastattelu

Islantilaisin opein

“Kaikki sai alkunsa nelisen vuotta sitten, kun mietimme harjoitusvälinettä, joka kehittäisi syöttö- ja vastaanottotaitoa. Sitten vain idea syöttöseinistä syntyi ja isäni rakensi ensimmäisen prototyypin, joka oli kuitenkin erilainen kuin tämä nykyinen. Siitä aloimme kuitenkin kehittämään sitä lisää”, Jón Karlsson kertoo.

“Battarin avulla pystyy tekemään 2000–3000 erilaista harjoitusta. Koko ajan pystyy kehittämään uusia harjoitteita näiden avulla”, Karlsson sanoo.

Aluksi islantilaisille seuroille, sitten ensimmäistä kertaa ulkomailla HJS:n leirillä. Karlssonin mielestä jokaisen akatemiaseuran ympäri maailmaa pitäisi ottaa Battar-järjestelmä käyttöön.

Thor Hinriksson oli tutustunut jo vuosia sitten Heerenveenissä HJS:n valmennuspäällikkö Mika Pulkkiseen ja yhteistyön aloittaminen nimenomaan Hämeenlinnassa oli luonnollista.

“Battar-harjoitus perustuu juuri siihen, mitä itse pelissä tehdään. Harjoittelussa korostuvat syöttäminen, haltuunottaminen, ensimmäinen kosketus ja oikea peliasento. Syötön tarkkuus on tärkeää ja samalla se, millaisessa asennossa otat pallon vastaan sen tullessa takaisin”, Karlsson kertoo.

Battarin hyvyys on siinä, että syöttöseinien paikkaa voi muuttaa esimerkiksi pelipaikkojen mukaisesti. Näin mahdollistuu erilaiset yksilökohtaiset harjoitteet. Esimerkiksi pelin avaaminen, jossa keskuspuolustaja pelaa laitaan, saa sieltä syötön takaisin ja syöttää toiselle topparille ja saa syötön takaisin, voi syöttää ylöspäin keskikenttämiehelle, joka antaa takaisin jne.

“Pidämme myös sitä tärkeänä, että loukkaantumisista takaisin pelikuntoon toipuva pelaaja pääsee tekemään pelillisiä asioita ja tämä nopeuttaa pelikuntoon pääsemistä. 45 minuutin aikana ennättää antaa antaa noin 600 syöttöä. Jos tämän tekee joka päivä, niin voin laskea kuinka paljon määriä kertyy.”

Battar-järjestelmää on alettu myymään vasta tämän vuoden alkukesästä. Yksi Islannin pääsarja- ja toisen sarjatason joukkue on hankkinut järjestelmän itselleen. HJS on järjestyksessään kolmas seura, joka on ottanut tämän käyttöön. Jo nyt odotuslistalla on useita seuroja ja mitä enemmän tietoisuus ja harjoitusmetodi leviää, sitä enemmän uudet seurat kiinnostuvat sen tuomista mahdollisuuksista.

“Battar antaa myös työkalun kehittää oman syötön nopeutta ja sitä kautta myös takaisin tuleva syöttö on nopeampi, joten syötön vastaanottamista ja ensimmäistä kosketusta voi kehittää loputtomiin”, Hinriksson sanoo.

Battar = syöttöseinä

“Peruselementtinä syöttöseinien käyttö on ollut jo pitkään olemassa, mutta tässä järjestelmässä on rakennettu niin, että se kehittää pelaajaa ja jopa pakottaa pelaajaa tekemään asioita molemmilla jaloilla. Järjestelmä kiinnittää huomiota myös pelaajan peliasentoon, ensimmäisen kosketuksen suuntaamiseen ja ymmärrys siitä, minne halutaan syöttää”, Mika Pulkkinen kertoo.

Battarin hyvyys perustuu siihen, että harjoittelua voi tehdä yksin tai yhdessä. Se mahdollistaa pelipaikkakohtaisen harjoittelun ja toimii osana joukkueharjoitusta.

“Tapa on tuttu kaikille jalkapalloihmisille, mutta se tapa, millä tavoin islantilaiskaksikko on rakentanut tämän järjestelmällisesti. Tässä tulee harjoitettua kaikkia niitä elementtejä, joita tarvitaan syöttämisessä ja ensimmäisessä kosketuksessa”, Pulkkinen sanoo.

Pulkkinen on tuntenut Hinrikssonin jo 10 vuotta. Hinriksson on huippuvalmentaja, joka toiminut pitkään Hollannissa, jossa he tutustuivat Heerenveenissä. Taustalla puhuttu jalkapallosta, sen ongelmista, pelaajien tasosta ja niiden kehittämiseen. Amerikka, Kanada, Saksa kiinnostusta… Todettu hyväksi konseptiksi, joka paikassa, jossa sitä on jo ennätetty testaamaan.

“Lähdemme kokeilemaan tätä. Tämä olisi äärimmäisen hyvä työkalu kehittämään pelaajia jokaisessa seurassa. Kun saamme pelaajat taitavimmiksi ja nopeimmiksi kuin mitä he nyt ovat, kaikki ymmärtävät, miten se vaikuttaa joukkuepelaamiseen.”

“Tässä pystyy pienellä alueella harjoittelemaan laadukkaasti yksin tai sitten jopa 12 pelaajaa kerralla. Jos on kaksi Battaria vierekkäin, voi samanaikaisesti harjoitella jopa 24 pelaajaa.”

“Ensimmäinen päivä keskityttiin pienissä ryhmissä tekemiseen, jotta saimme pelaajat ymmärtämään, mistä on kyse ja tutustumaan konseptiin. Kehitys on jo nyt ollut monen pelaajan kohdalla todella iso. Eräskin 8-vuotias poika haparoi syöttämisen kanssa, eikä saanut käytetyksi vasenta jalkaansa ollenkaan. Toisena päivänä se onnistui jo todella hyvin ja kehitystä tapahtui todella nopeasti. Voin kuvitella, että poika oli sen päivän jälkeen onnellisin pelaaja koko kentällä.”

“Pelaajat huomaavat kehittyvänsä lyhyessä ajassa. Konseptin etu on siinä, että pelaajat saavat valtavan määrän toistoja lyhyessä ajassa ja kaikki asiat pitää tehdä laadukkaasti.”

“Kun puhutaan laadukkaasta pelaamisesta, tehdään Battarissa juuri niitä pelaajan perusasioita. Battarin avulla saadaan riittävän paljon toistoja. Tuon avulla pystyy tekemään pelaajapaikkakohtaisesti asioita. Toki siitä puuttuu tärkeä elementti eli vastustaja ja pelialue, mutta tämä keskittyy perusasian parantamiseen ja tason nostamiseen.”

“Battar-järjestelmä ei ole sidottuna ikään. Tämän harjoitteleminen on hyvä aloittaa 8-vuotiaana tai jopa nuorempana. Tämä toimii ihan aikuisikään saakka. Heillä on asiakkaana Islannin naisten ja miesten maajoukkuepelaajia.”

“Tässä järjestelmässä on eri tasoja. Kun pelaaja oppii hyvin ensimmäisen tason, voi sitten vasta siirtyä seuraavalle. Mukaan tulee myöhemmässä vaiheessa reagointia, maalintekoa ja niitä pystytään yksilöllisesti räätälöimään.”

“Tarkoituksena on saada tämä mukaan viikkoharjoitteluun. On mielenkiintoista nähdä millaisia tuloksia tämä antaa. Jos pelaaja pääsee vaikkapa kerran viikossa tekemään määrätyt harjoitteet, se näkyy taatusti arjen laadun parantumisena.”

2006–2009 syntyneet ja 2001–2005 syntyneet.

“Se oli uskomatonta, että syöttöseinäharjoitteluista opitut asiat siirtyivät avoimen kentän harjoitteluun.”

“Harjoittelussa pitää olla hauskaa, oli kyse kilpa- tai harrastepuolesta.”

“Eräs 14–15-vuotias teki harjoitetta ja silmistä näki, että hän suorastaan nautti siitä. Toki kyseessä oli uusi juttu. Jon ja Thor huomasivat pelaajan puutteet ja he sanoivat, että jos pelaaja jatkaa heikkouksiensa kehittämistä, nousee hänen tasonsa aivan takuuvarmasti.”

Uutiset

Löytyykö data-analyysille koskaan paikkaa jalkapallon sydämestä?

Jalkapallo on hyvin konservatiivinen laji, se lienee selvää kaikille. Muutoksiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti kriittisesti, onhan yhteisöllä käsissään suosituin versio kaikista pallopelien muunnoksista. Niinpä kaikenlaisen teknologian, ja sen osana data-analyysin hivuttautuminen kohti jalkapallo-pelin ydintä on kestänyt yllättävän kauan. FIFA esimerkiksi hyväksyi pelaajien päälle puettaviin mikrosiruihin perustuvat analyysimenetelmät vasta muutama vuosi sitten.

 

data-analyysi

 

Suomeen tilastojen vallankumous saapui viimeistään 2013, kun jalkapallo-dataa kustannustehokkaasti mahdollisimman monen saataville tuottava venäläisyritys InStat aloitti yhteistyönsä Veikkausliigan kanssa. Jotain uudistusten leviämistahdista kertoo se, että alan raamattu, Michael Lewisin Moneyball-kirja ilmestyi 10 vuotta aikaisemmin. Myös kehitys on ollut hitaampaa kuin teknologian voittokulkuun tottuneessa maailmassa voisi odottaa. Vaikka data-analyysi on osa laajempaa kokonaisuutta, jalkapallotiedettä, ja tiede on jo määritelmänsä mukaisesti jatkuvasti kehittyvä, päivittyvä ja itseään korjaava asia, on data-analyysi edelleen osittain jumissa samojen ongelmien kanssa kuin syntyvuosinaan. InStatilla puolestaan on omat ongelmansa silläkin.

Data-analyysin perusongelma on, että jalkapallo on lajina dynaamisempi ja soljuvampi kuin esimerkiksi numeroiden mullistama baseball. Jalkapallossa on vaikea muuttaa numeroiksi mitään, mikä ennustaisi tarkasti joko yksilön tai joukkueen menestymistä pitkällä aikajänteellä. Ei siis ole olemassa tilastoa, jonka selitysosuus joukkueen keräämästä pistemäärästä olisi erityisen suuri. Lajissa ei ole vastinetta sellaisille ”kuolleille tilanteille”, joista baseball-peli käytännössä koostuu. Baseballin syötöstä voi tilastoida suurella tarkkuudella nopeuden kilometreissä tunnissa, sekä alueen, johon syöttö tulee. Tietynlainen syöttö mahdollistaa tietynlaiset lyönnit. Nämä kaikki on hyvin suoraviivaista tilastoida, ja niiden perusteella on suhteellisen helppoa sanoa, tekikö pelaaja tilanteessa oikean vai väärän ratkaisun. Jalkapallon kuolleisiin tilanteisiin, jotka edustavat suhteessa häviävän pientä osaa peliajasta, osallistuu useampia pelaajia ja liittyy lukuisia muuttujia. Esimerkiksi maalipotkun tai sivurajaheiton liikkeelle laittamisen jälkeen on vaikea tehdä luotettavaa tilastoa siitä, miten millekin alueelle pelattu sivurajaheitto esimerkiksi johtaa pallonmenetykseen tai luotuun maalipaikkaan.

Kattavampia tilastoja etsitään edelleen aktiivisesti. Vuonna 2012 Manchester City julkisti kaiken edellisellä kaudella keräämänsä datan. Toiveena oli valjastaa lajiyhteisön ulkopuoliset ihmiset, kuten blogistit ja tutkijat mukaan kehittämään muuttujia tai faktoreita, jotka vastaisivat kysymykseen: mikä tekee jalkapallojoukkueesta voittavan? Baseballissa moneyball-vallankumouksen käynnistivät juuri lajin ulkopuoliset ihmiset Bill Jamesin johdolla.

Maaliodotuksessakin puutteensa

Tällä hetkellä yksi parhaiten voittamisen kanssa korreloivista tilastoista on maaliodotus, joka Suomessakin on jo osa jalkapallon tilastokeskustelua. Maaliodotuksessakin on omat hyvin dokumentoidut ongelmansa, kuten sen kyvyttömyys ottaa huomioon laukovan pelaajan maalintekotaito tai epäonnistuneeseen viimeiseen syöttöön tai huonoon ensimmäiseen kosketukseen kariutunut maalintekopaikka.

Toinen esimerkki luovasti kehitellystä tilastosta on nimeltään packing. Sen takana on kaksi saksalaiskeskikenttäpelaajaa, kauteen 2015 lopettanut Stefan Reinartz ja edelleen Bristol Cityssä pelaava Jens Hegeler. Kaksikon luoma systeemi mittaa syöttämisen tai kuljettamisen tehokkuutta laskemalla vastustajien määrän, jonka syöttö tai kuljetus ohittaa. Packing-tilaston korrelaatio voittamisen kanssa on 0.3–0.4 välissä, joka on tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Tilasto mittaa sekä joukkueen että yksilön syöttämisen tehokkuutta. Lisäksi arvoa kohottaa kyky vastaanottaa niitä syöttöjä, jotka ohittavat paljon vastustajia. Esimerkiksi Bayern Munchenin puolustaja Jerome Boateng saa packing-tilastossa arvon 75, mikä tarkoittaa sitä, että Boateng ohittaa keskimäärin 75 pelaajaa per ottelu joko kuljetuksillaan tai onnistuneilla syötöillään. Joukkuekohtainen packing-numero taas kertoo joukkueen pelityylistä, esimerkiksi vastahyökkäyksille altis joukkue joutuu keskimäärin ohitetuksi todella usein, ja tehotonta pallonhallintaa harjoittava joukkue taas nakuttaa matalia packing-lukemia.

Packing-tilastossakin on luonnollisesti omat ongelmansa. Kuten esimerkiksi se, ettei monta pelaajaa ohittanut omille mennyt syöttö ole siltikään aina välttämättä pelitilanteen kannalta paras ratkaisu. Syöttämällä kuuden pelaajan ohi yksinäiselle kanssapelaajallesi saat tilastoosi kuusi pistettä lisää, mutta neljää vastustajaa vastaan ahtaassa tilassa pelaava joukkuekaverisi silti todennäköisesti menettää pallon. YLE Puheen Urheiluillassa data-analyysista puhumassa ollut A-maajoukkueen videoanalyytikko Henri Lehto ennusti, että seuraava kehitysaskel jalkapallo-tilastoissa voisi olla pelikäsityksen mittaaminen. Eli toisin sanoen se, tekeekö pelaaja kussakin pelitilanteessa pelin kannalta oikean ratkaisun vai ei. Jalkapallossa tämäkin on monimutkainen kysymys. On otettava huomioon esimerkiksi se, onko vaikkapa havainnointi ollut puutteellista jo ennen pallon saamista, jolloin pelin kannalta paras mahdollinen ratkaisu ei ole enää ollenkaan mahdollinen kun pelaaja saa pallon. Tai oliko alkuperäinen liike pelattavaksi siihen paikkaan, jossa pelaaja pallon sai oikea ratkaisu? Tässä sivutaan myös yhtä tilastojen ongelmaa: ne mittaavat suhteellisen paljon yhden pelaajan pallollisia pelitekoja suhteessa siihen, kuinka vähän aikaa yksittäinen pelaaja on 90 minuutin aikana pallon kanssa tekemisissä.

Kalliit tilastot vai tukkimiehen kirjanpito?

Entä InStatin ongelmat sitten? Yrityksen liikeideana oli tuoda data mahdollisimman monen saataville. Tämä tarkoitti sitä, että myytävän palvelun on oltava halpa. Suomessakin InStat on pyrkinyt myymään palveluitaan jopa Kolmosen joukkueille melko maltillisella hinnalla. Halpa harvoin on kaikkein korkealaatuisinta, ja suomalaisten asiakkaiden riveistä onkin kuulunut joitain soraääniä. Yksi ongelmista on ollut tilastopaketin saapuminen viiveellä, joskin tällä kaudella tilastot ovat olleet saatavilla jo vuorokauden päästä pelistä. Parhaassa tapauksessa tilastointi olisi reaaliaikaista, jolloin tilastoja voisi käyttää hyväksi esimerkiksi puoliajalla palautteenantoon ja tukemaan valmentajan subjektiivista kokemusta ensimmäisestä jaksosta. Toisena ongelmana on ollut InStatin tilastojen epätarkkuus. Vaikka yhtiö mainostaa nettisivuillaan, että tilastot on tarkastettu kolmesti ja virheprosentti on vain 1.2, ovat seurojen omat tilastot eronneet melko selkeästikin InStatin vastaavista. Lisäksi jotkut pelaajat ovat saaneet omien palauteklippiensä joukkoon tilanteita, joissa eivät ole ollenkaan mukana.

Perusongelma on se, että InStat tuottaa vain informaatiota. Jotta 50-sivuinen läpyskä muuttuu tietämykseksi, pitää se analysoida joukkueen pelitapaan peilaten. Analysoijan pitää olla henkilö, jolle pelitapa on tuttu. Käytännössä ison raakadatan läpikäynti jää Suomessa päävalmentajan tai apuvalmentajan harteille, kun päätoimisia analyytikkoja analytiikka-tiimeistä puhumattakaan on harvalla. Datassa enemmän ei aina olekaan parempi, vaan joskus yksinkertaisempi kynä-paperi -metodi voi toimia paremmin. Jos oman joukkueen peliin halutaan lisätä elementti, pitää suunnitella harjoite, jossa tuo elementti toistuu. Tilastoimalla harjoituksissa ja peleissä elementin esiintymiskertoja vaikka tukkimiehen kirjanpidolla saadaan palautteenantoa varten varsin käyttökelpoista dataa.

Ehkä data-analyysin paikka ei edes ole lajin ytimessä. Henri Lehto totesi YLE Puheella viisaasti, että data-analyysi on vähän kuin tötsät ja liivit, sen tehtävä on olla yksi työkalu valmentajalle. Jalkapallon juoksevaa luonnetta ei todennäköisesti koskaan pystytä vangitsemaan matemaattisiin yhtälöihin ja numeroihin yhtä hyvin kuin tilastopainotteisempia amerikkalaislajeja. Tai sitten jalkapallon Bill James on jossain tuolla, odottamassa että hänet löydetään, kuten Cityn analyysiosaston päällikkö Gavin Fleig ennusti.

Jesse Saarinen

Lähteet:
The Guardian
ESPN FC
The Set Pieces


Kuva: Mari Hietala