Uutiset

Kannattajien kukkarolla

Viime vuosina on nostanut päätään erilaiset joukkorahoituskampanjat jalkapalloseurojen talouden paikkaamiseksi. Turussa TPS onnistui viime vuonna omassa kampanjassaan viimeisenä mahdollisena päivänä keräten kokonaispotikseen hieman yli 315 000 euroa. Valkeakoskella Haka on perinteisesti onnistunut hankkeissaan, mutta kannattajien mitta lienee tullut täyteen, sillä tänä vuonna osakeanti ei näytä tuottavan tulosta. Myös muita osakeanteja on järjestetty Veikkausliiga-seurojen osalta taloudellisen tilanteen paikkaamiseksi. Tai kuten kauniimmin on ilmaistu, seuran kehittämisen mahdollistamiseksi.

Helsingissä liigapaikkansa puolesta taisteleva HIFK järjestää jälleen osakeannin, jolla pyritään turvaamaan liigaseuran olemassaolo. Tavoitteena on kerätä peräti 250 000 euroa. Jossain on epäonnistuttu perusteellisesti, sillä summa on kaksi kolmasosaa edustusjoukkueen koko kuluvan vuoden budjetista!

Seurojen osakeanneissa ja joukkorahoituskampanjoissa on saavutettu nyt tietty lakipiste. Kannattajien hyväuskoisuudella on ratsastettu jo liian kauan. Tänään (5.9.) Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa HIFK Fotboll Ab:n vt. toimitusjohtaja Tero Korhonen sanoi kuitenkin, että nyt katsotaan mikä on HIFK-henki ja kuinka paljon on kannatusta.

HIFK-henkeä ja kannatusta on jo nähty kuluvan kauden otteluissa. Suomen äänekkäimmät ja värikkäimmät kannattajat ovat jaksaneet pitää omiensa puolta niin koti- kuin vieraskamppailuissa. Nyt seurauskollisuudella ratsastetaan ja kannattajien pyhiä arvoja käytetään jopa häikäilemättä hyväksi, jotta puuttuvat eurot saataisiin kasaan.

Seurojen järjestämissä osakeanneissa tarjotaan poikkeuksetta sellaisia osakkeita, joihin ei sisälly minkäänlaista päätäntävaltaa. Heitän ilmoille ajatuksen: mitä, jos seurat jakaisivat ilmoille osakkeita, joilla olisi oikeasti arvoa? Mitä seuroilla on siinä hävittävää tai hävettävää, jos päättävissä elimissä olisi mukana kannattajia?

Asiat pitäisi nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksina. Kannattajilla voisi oikeasti olla ideoita seuratyön kehittämiseksi ja verkostoja työelämästä, joista urheiluseurat voisivat hyötyä. Vertaan nyt esimerkiksi Saksaan, jossa monet seurat pyörivät kannattajien toimiessa hallituksissa. Eipä sielläkään toiminta vaikuta olevan hallitsematonta kaaosta. Olisiko tässä oikeasti suomalaisissa jalkapalloseuroissa vakavan pohdinnan paikka? Jos osakeanteja pitää järjestää, voisiko jatkossa laittaa jakoon osakkeita, joissa olisi päätäntävaltaa? Katteettomien osakkeiden maksamisessa on kannattajien kukkaroissa tullut jo pohja vastaan.

Kimmo Muttilainen
Päätoimittaja
EOM-jalkapallolehti

Kuvat: Mari Hietala